Viime viikon maanantaina hakutreeneissä päätin maalimiesmäärän  nostaa vielä yhdellä sitten viime kerran, viiteen. Sen lisäksi kolme niistä kokonaan peitettyinä ja vielä senkin lisäksi niin vaikea maasto että jos koira ei ihan jaloissa kulkenut ei ollut hajuakaan missä asti se menee. Eikä Sylvi ihan jaloissa ruukaa kulkea... Peitetyillä ukoilla oli palkka ja muilla palkkasin itse.

Aattelin kyllä että otanko ne viisi vain tien reunoille mutta enpä sitten ottanut 

Töitä jaksoi koira tehdä koska pitkähän etsintä siitä tuli. Mutta ainoatakaan peitettyä ei alkanut heti ilmasemaan vaan lähti hakemaan minua. Hups. Hyvä asia oli se, että jostain tiesin aina että se on ukolla käynyt joten yhtäkään ei kuitenkaan jätetty. Sitten kun sai minut mukaan meni ukolle ja ilmasi, joidenkin luona silloinkin kesti vielä jonkun pyörimisen ennekuin haukku irtosi.

Hyvä asia oli myös se, että tämä alkoi jo heti ensimmäisellä maalimiehellä joka löydettiin suht nopeasti. Eli tämä ei nyt liittynyt sen kuntoon. Viimeinen maalimies joka löydettiin ei ollut peitettynä, löysi sen ilman minua ja ilmasu oli kuin oppikirjasta ja haukkui kunnes minä pääsin kivien ja ryteikköjen takaa paikalle.  

Peitetyillä kävin itse nostamassa peitettä ja maalimies palkkasi. Ainakin yhdellä koira pakitti reilusti kun ukko alkoi kehumaan ja avasi purkin. Eli tämä osoitti taas sitä mitä olen miettinyt, en voi olla aivan satavarma että tuo koira pitää mielekkäänä sitä että maalimies on aktiivinen, kehuu jne. Joten vähemmän hallaa tehdään sitten kun maalimiehet eivät enää tee yhtään mitään, ovat vain välineitä joita koira saa etsiä ja minulta saa sitten palkan, sitä se ainakin arvostaa. Se on Sylpylle vähän enemmän vain meidän juttu ja maalimiehet tosiaan vain "esineitä" joita me yhdessä etsimme ja sitten meillä on kauhian kivaa kun me löydetään jotain   Etsiminen onkin sen vahvinta alaa mistä se kuitenkin tykkää hirmuisasti ja se ei ole kärsinyt koskaan vaikka ukolla on tapahtunut ties mitä matkan varrella. 

Mutta oli sen verran hyvät treenit että nyt tiedetään taas mitä treenata 

Sunnuntaina oltiin tokoilemassa ja sen jälkeen mentiin maastoilemaan. Tehtiin Sylpylle pieni peitettyjen maalimiesten ilmasun palautus. Koira katseli kun maalimies eteni ihan "tasasella maalla" kymmenen metriä ja painui peitteen alle. Sitten lähetys kuten pistolle. Ei ongelmaa ilmasussa eikä miettinyt ollenkaan kun ukolle pääsi. Minä palkkasin, otin koiran sivuun ja taas sama homma. Ei ongelmaa seuraavallakaan. Kolmannella kerralla ukko meni kiven viereen aavistuksen enemmän piiloon, ei ongelmaa. 

Keskiviikkona oltiin hakuilemassa taas. Nyt otin Sylville metsäpolun varrelle neljä maalimiestä peitettynä aika lyhyen välimatkan päässä toisistaan. Ennenkuin niille mentiin tehtiin kerran sama katselutreeni mitä sunnuntaina tehtiin. Juoksi ukolle, taisi haukkuakin ja sitten juoksi takaisin minun luo. En tehnyt mitään ja sitten takaisin ukolle. Etenen aina koiran luo kun ovat näköetäisyydellä vain silloin kun se haukkuu ja sen se on ihan kivasti oppinutkin. 

Olisi pitänyt ottaa uudestaan sama homma että menisi kuin pitäisi mutta jälkiviisaushan se on viisautta parhaimmillaan. Nyt lähdettiin kuitenkin suoraan nostamaan neljää muuta maalimiestä. En muista alkoiko heti haukkua kaikilla vaiko eikö mutta jokaisella tarkisti että minä olen lähellä. Ei kuitenkaan ukolta lähtenyt kauas koska minäkin olin niin lähellä. 

Kokeessa voisin sitten testaajalle ilmoittaa ilmaisuksi sekä haukkuvan että peitettyjen maalimiesten kohdalla kertovan 

Jälkeä tehtiin kerran pidempi jälki jonne makkaraa 7 askeleen - pidemmän pätkän välein, maasto vaikeaa ettei pystynyt koiraa katselemaan, vain keskittyä että pääsee eteenpäin ilman että on risut silmissä. Mutta päästiinhän loppupalkalle ja mitä katselin välillä niin oikein kivastikin eteni. Jälki meni kiven päältä, siinä kohtaa meni ohi ja sitten löysi minne jälki jatkuu.

Muuten ollaan tehty keppitreenejä. Keppiruudusta nostaa esimerkillisen mallikkaasti kepin, pienen jäljen pätkän päästi nosti ensin esimerkillisen mallikkaasti ja toisella pätkällä meni sitten yli ja jatkoi jäljestystä. Minä seisoin paikallani ja koira kierteli ees taas ja jatkoi vain jäljestystä kunnes koitti se hetki että meni kepin yli uudelleen ja bongasi sen ja sitten sekin nousi. Tämän jälkeen ollaan tehty lisää keppiruutuja joista nousee aina keppi hienosti.

 

Aatukin teki pitkän jäljen joka kulki metsässä ja välillä ylitti pellon pätkän ja päättyi esineeseen. Ennen jäljelle lähtöä tein pienen esineruudun ja harjoiteltiin esineen nostamista ensin. Jälki meni Aatumaiseen tapaan nopeasti ja mallikkaasti, paitsi sitten kun tultiin pellolle niin pieni kadotti koko jäljen. Ei saanut siitä kiinni pellolla ollenkaan, nosti sen uudelleen sitten peltopätkän toiselta puolelta mistä metsä taas alkoi. Lopussa esine nousi ja siitä vasta sai vinkulelun