Tänään ollaan oltu koko ilta porukalla metsässä jälkipuuhissa. Aloitin tekemällä Aatulle verijäljen ja se sai sitten olla ihan viimeseen asti. Pituutta 50-70 metriä, alussa makupaloja. Sitten makuu ehkä 10-20 metrin jälkeen jossa ei makupaloja. Sitten vielä toinen makuu jossa makupaloja. Lopussa ei enää mitään suurta palkkaa. Ja silloin tällöin tipautin lihapullan jäljelle. Sitten lähdettiin takun kanssa matkaan. Otin sen mukaan kun tein jäljen ja se oli puussa kiinni. Jälkeä noin kymmenisen metriä ja puolessa välissä makuu, makupaloja alussa, makuulla, lopussa ja aina vähän näiden jälkeen. Ja sitten vaari suoraan jäljelle. Se teki hyvää. Se eteni paremmin kuin pitkään aikaan. Alun ja makuun jälkeen sille tuli samanlaista pyörimistä niinkuin yleensä ja lähti jälkeä takaisinpäin. Makuun jälkeen se meni oikein tyylikkäästi ja tarkasti loppuun asti. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa sille makupala parin askeleen välein. Jos se saisi eteenpäinmenoon reippautta ja puhtia. Muuten oikein kiva treeni Takulle ja voi kun se oli innoissaan taas.

Sitten tein Sylville elämän ensimmäiset jäjet. Ja minun myös. Tein heti kaksi noin viiden askelen pituista jälkeä ja lihapullaa niille. No. Lihapullia jäi syömättä, mä en oikein tahtonut pysyä perässä, ei vauhdissa mutta silmien kanssa että missä sitä nyt mennään ja sitten jäi vähän öö olo jälkien jälkeen joten päätin tehdä vielä yhden samanpituisen jäljen kun en muistanut että kehuinko pentua edes. Tälle kolmannelle jäljelle se karkasi mikä oli tässä tilanteessa hyvä juttu, huomasin että edes se oli jotenkin jyvällä hommasta. Sain sen pois sieltä kovasti kimittämällä ja sitten mentiin yhdessä kontaktin oton jälkeen. Pysyin jo paremmin mukana mutta varmaan sinnekin jäi lihapullia syömättä. Sylviä kun ei tunnu makupalat oikein niin hirveästi kiinnostavan. Lopussa kehuin ja annoin kädestä makupalan ja poistuttiin jäljeltä. Mutta siis joka kertahan mentiin jälki alusta loppuun. Tästä on hyvä jatkaa. Vissiin.

Heti Sylvin jälkeen päästin kaikki juoksemaan ja lähdettiin pienelle kävelylle. Aatu kävi ensin kaikki Sylvin jäljet läpi ja taisi sittense syödä maahan jääneet pullat. Jokatapauksessa meillä oli oikein kiva lenkki, vieraassa metsässä oltiin ja lähdettiin vaan tarpomaan eteenpäin. Suuntavaistoni pelasi tällä kertaa erinomaisesti ja tulin tielle jonnepäin suunnistin nopeammin kuin uskoinkaan. Koko koiraporukka oli hirveän innoissaan, muilla se ei olekaan yllätys mutta Takku paappakin juoksi menemään ja oli niin onnessaan ettei yhtään katsonut taas minne käveli ja tipahti sellaseen onkaloon joita tulee kivien viereen ainakin. Vähän ehdin säikähtää kun näytti että se vaan tippuu ja tippuu mutta tömähti se sammaleeseen ja sain kaivettua ylös. Tätä tapahtuu Takulle aika usein myös meidän lähimetsikössä joten pikkuhiljaa voisi miettiä valjaita ja remmiä ennenkuin mitään sattuu. Se tippuu jotenkin niin rennosti vaan aina eikä tahtia haittaa yhtään ettei raaski laittaa toista remmin päähän. Nämä jälkitouhut tekee sen päälle kyllä tosi hyvää. =)

Sitten oli vielä Aatun jäljen vuoro. Lujaa mentiin taas ja ensimmäinen makuu jossa ei ollut makupaloja jäi merkkaamatta kokonaan. Laitoin stopin sitten siihen ja palautin koiran ja sitten mentiin se pätkä uudelleen ja nyt se nuuhki sen tarkasti läpi. Niin tarkasti kuin Aatu tällä hetkellä kykenee. Seuraava makuu meni paremmin. Loppuun päästiin aikamoisella tohinalla, taisi kerran lähteä pikkusen harhaan. Lopussa se oli aika hölmistynyt kun mistään ei löytynyt enää jatkoa eikä minkäänlaista palkkaa ollut kuvioissa. Palkkasin samalla tavalla kuin Sylyn ja sitten pois. Matkan varrella olleista pullista en ole varma noukkiko, taisi kyllä joitakin ainakin ottaa. Nyt tehdään Aapelin kanssa jatkossa siis näin. Sillä on muutenkin harrastettu enemmänkin tätä korjaavaa koulutusta asiassa kuin asiassa niin eipä tehdä poikkeusta tässäkään. =) Mutta tekemisen halu on tällä koiralla ihailemisen arvoista ja on vaatinut kyllä silloin tällöin hieman pitkää pinnaakin ja hampaiden puremista.  

Maanantaina Sylvi täytti pyöreät 20 viikkoa ja painoa 11,6. Vähäinen painonnousu on luultavasti ripulista johtuvaa. Tai sitten se vaan tasaa toissaviikkoista hurjaa nousua. Olimme maanantaiseen tapaan hakutreeneissä. Sylville tehtiin sunnuntaikävelyn tyyppinen jossa polun varrella kolme maalimiestä. ja sitten lähdettiin kävelemään. Vauhtia täälläkin piisasi ja pentu painoi menemään ensimmäiset kaksikymmentä metriä, sitten täyskäänös takaisinpäin ja ensimmäinen ukko taisi silmien avulla löytyä. Mutta ei se mitään, siitähän se homman nimi alkaa valjeta. Toinenkin löytyi ja kolmaskin myös, kolmannella ainakin oli pikkuriikkisen nenääkin kun silmät eivät ainakaan vilkaisseetkaan ukon suuntaan. =) Häntä viuhtoi ja korvat oli niin takana ettei niitä näkynytkään kun se painoi maalimiehen luo että mitä sin täälä kyykit. Pysyminen sielä ukolla oli järjestyksessään parempaa. Ensimmäiseltä se tahtoi lähteä painamaan aivan eteenpäin ja vähän toiseltakin, kolmannelta se ei lähtenyt kertaakaan ja kipusi tämän syliinkin ja jäi siihen. Tästä ON hyvä jatkaa. Lopussa oli vapaana taas Sylvi ja Tarja, joka tällä kertaa näytti Sylville kuka se oikea narttu on kun sillä on ollut jo juoksutkin. Pentujen seurassa viiletti tuttu Aatu ja Tarjan laumalainen setteri Julia. Aatu oli oikein innoissaan näistä hyväntuoksuisista tytöistä ja roikkui jonkin verran niiden takapuolessa jolloin tuli hirmuinen Sylvi ja nappasi sitä niskasta kiinni ja asettui siihen Aatun ja nartun väliin. Aatu raukka. Minkä olen sinun laumaasi ottanut.