Perjantaina yritettiin taas Takun kanssa metsään kun oli vähän lauhtunut ilma. 25 minuuttia riitti ja se oli ihan kylmissään. Mutta ei se mitään. Aloin sitten vähän treenaamaan.

Alue oli suurempi kuin ikinä. Se oli enemmän leveä kuin mitä syvä. Ensin Syltylle minun sormikkaat. Sai tehdä vähän kauemmin töitä ja kyllä se tekikin, aina välillä kävi vaan tien puolella jossa seisoin. Mutta kun mitään ei tapahtunut se jatkoi että pakko täälä on jotain olla. Sitten se sai kaukaa hajun ja löysi kuin vanha tekijä ja toi perille asti. Sitten mulla oli auton krapa mukana, semmonen pienempi. Ei siis mikään missä on harja ja krapa samassa.  Sylvi meni puuhun oottelemaan ja heitin sen aika lähelle mistä lähetin sitten Sylvin. Taas se teki töitä ja sai hajun ja löysi ja sitten mä selvästi väärässä kohtaa hihkasin "VAU" kun se oli esineen luona. Se ampasi suoraa mun luo ilman löytöä. Sitten olin aivan hiljaa ja kun mitään ei tapahtunut se meni takaisin. Nyt sanoin"tuo" ja sieltä nousi minun krapa ja tuotiin käteen asti. Otettiin vielä yksi ja vietiin sormikkaat yhdessä piiloon ja sitten lähetin Sylvin jotta löytää nopeasti välillä. Kyllä se löysikin nopeasti mutta ei juossut suoraan piiloon vaikka oli ollut mukana viemässä vaan meni hajun mukaan kuitenkin.

Aatulle laitoin sormikkaat samaan piiloon kuin Sylville ensimmäisellä kerralla. Aatukin tekee hienosti töitä. Se ei vaan osaa etsiä sitä hajua ja paikallistaa kuin Sylvi kun ei se ole koko elämää niin harjoitellut. Se juoksee jälkiä pitkin ja nytkin ainakin pari kertaa juoksi esineen luota. Sitten se saman verran jäi nostamaan jalkaa sinne samaan kulmaan. Tätä se ei ole kyllä ennen tehnyt koskaan. Täytyy ottaa seuraavalla kerralla Aatu ensin onko sillä vaikutusta kun Sylvi on jo käynyt ruudussa. Sitten se yhtäkkiä lähellä ollessaan sai hajun ja löysi. Tuodessa se toi puoleen väliin ja tiputti hanskat siihen ja jatkoi matkaansa. Tätäkäänn se ei ole ikinä tehnyt. Sanoin tuo ja sitten toi. Aatulle myös krapa samaan paikkaan kuin Sylvillä. Aatu odotteli paikka-istumisessa ja hyvin odottelikin. Sitten vähän hallintaa ja sivulla muutama metri lähetyspaikkaan. Aatukin löysi kravan ja en muista kuinka tein, jotain sanoin joko tuo tai kehuin ja sieltä sekin tuli ja nyt se toi käteen asti.

Käytiin vielä Sylvin ja Aatun kanssa pyrähtämässä pikkusen peltopläntin ympäri, Takku ootteli autossa. Ja sielähän oli ihan kivasti lunta ja saimmekin nostella jalkojamme ja lämmön päälle, varsinkin pienen pieni Aatu.

Takku on mennyt viikonlopuksi lomalle vanhempien luokse ja me täälä kävelemme minkä kerkiämme.  Iltavuoron jälkeen kun lähdettiin remmilenkkeilemään sielä on pimeä pätkä kun kävellään autotien varrella ja yleensä hädin tuskin näkee jos toisella puolella joku menee. Mutta nyt kun täysikuu se valaisi tien ihan näkyväksi. Ja sama juttu oli metsässä muutama päivä sitten. Ei tarvinnut pahemmin lamppuja sytytellä.
Hämmästyttävää.