Pelastushommissa ollaan keskitytty lumiset ja kylmät ajat pääasiassa meidän ihmisten treenamiseen. Teoriatreeneissä ollaan käyty semmosia asoita kuin karttamerkit, etsintäsuunnitelma, taajamaetsintä, viestintä, ryhmänjohto, toiminta hälytyksessä ja jäljestäminen.

Viime viikolla pääsi koiratkin töihin kun saatiin käyttöön täältä Laihialta purku-uhan  alla oleva vanha päiväkodin talo. Kahdessa kerroksessa jos jonkinnäköistä huonetta, kaappia, sokkeloa ja lattiaa. Sylville kaksi maalimiestä, toinen kylpyhuonetiloihin suihkuverhon taakse seisomaan ja toinen seisomaan vaatekaappiin ovi melkein kiinni mutta sen verran raolla että sen sai koira nenällä työnnettyä auki. Pikkuinen oli ihan liekeissä  ja nenä tuhisten kävi huoneita ja oven taustoja läpi. Kylppärissä oli haukku vähän Sylviksi herkässä ja haukkui vastakkaista seinää kuin missä maalimies oli. Ja mitä tekee ohjaaja, , kehuu koiraa. Hupsista. Seuraavalla kerralla lupaan odottaa että koira ratkasee itse ja jatkaa paikallistamista oikeaan kohtaan . Nyt se taisi kuulla kun maalimies antoi ohjajalle ohjeen miten pitää toimia kun vaihtoi tutkimaan suihkuverhon taustaa. Alkoi ilmasemaan heti ja kivaa määrätietoista tänne se palkka- haukkua . Toisen maalimiehen huoneessa meni pari kertaa kaapin ohi, tutki viereisen kaapin jonka ovi oli auki, tämän ratkasi sitten itse ja pisti nenänsä viereiseen kaappiin ja sieltähän se löytyi. Taas alkoi heti haukkumaan yhtä hyvänkuuloista haukkua, sitten katsoi oven takaa minua että täällä se on. Ja tällä ukolla tuplapalkka, ruokapurkin jälkeen maito maistui

Rakennuksissa täytyy miettiä etukäteen miten itse toimii, sielä kun ei voi samalla tavalla vain kulkea kuin metsässä koska koira ei samalla tavalla saa hajuja vaikka menisi vierestä ohi maalimiehen. Rakennuksissa on myös vaikeampaa lukea koirasta milloin se on hajussa, ainakin Sylvistä. Ehkä olisi parempi jos ei itse tietäsi missä ukot on, joutuisi oikeasti katsomaan siitä koirasta missä haisee. Näin ei tulisi myöskään luotua painetta koiralle jäämällä seisolmaan itse siihen huoneeseen jossa tietää maalimiehen olevan.

Meistä on tullut melkein oikeita tokoilijoitakin . Olen tehnyt treennisuunnitelman sillä tavalla että aina viikko treenaan kahta liikettä, pilkon ne niin pieniksi osiksi kuin vain saan pilkottua ja niitä pieniä osia treenaan sen viikon. Sunnuntaina meillä on yhteistreenit jossa sitten teen nämä liikkeet kokonaisina. Ja seuraavalla viikolla uudet liikkeet. Ja että tulee otettua hallillakin joka kerta myös jotain pientä eikä vain kokonaisia liikkeitä teen niistä liikkeistä jotka viime kerralla tein kokonaisina seuraavalla kerralla vain jonkun pikkujutun. Sunnuntaisin otetaan myös joko ruutua tai hyppyä joita treenaan vain hallilla. Ja paikalla makuussa meillä on aina muut koirat vieressä kun yhden kanssa treenataan. Katsotaan mitä semmosesta suunnitelmasta tulee . Merja jo yllytti tokokisoihin Huhtikuussa mutta sehän on ENSI kuussa.

Tällä viikolla on ohjelmassa seuraaminen ja paikalla makuu. Seuraaminen on semmonen ikuisuusprojekti että se on ohjelmassa aina kaksi viikkoa ja sitten viikko tauolla. Paikalla makuun sain pilkottua perusasentoon, maahanmenoon, paikalle jäämiseen, paikalla oloon, paluuseen koiran luo ja maasta perusasentoon siirtymiseen. Ja seuraamisen perusasentoon, käännökseen oikealle, käännökseen vasemmalle, täyskäännökseen, seuraamisen paikkaan, seuraamisen kontaktiin, liikkeestä perusasentoon pysähtymiseen, seuraamiseen juostessa, seuraamiseen hitaasti kävellen, seuraamiseen peruuttaessa...

Suunnitelmissa on myös alkaa tekemään Sylville kuntoa. Lenkkeilyä sen kanssa ei ole koskaan lopetettu joten ihan kelpo peruskunto sillä on. Vielä kun joku kertoisi ettei se käytä itteään enää niin väärin ja että se kestää kunnon tekemisen eikä mene taas huonommaksi niin ois ihan kiva  Sitten jos kaikki menee niinkuin Strömsössä (niinkuin kaikki aina menee, kaikkihan sen tietää ) ja kun voin sanoa että olen tehnyt sen minkä pystyn sen eteen niin sitten nähdään mitä se kestää treeneissä ja tehdäänkö siitä oikeaa pelastukoiraa. Syksyllä sen olis suoritettava viimeinen loppukokeen osa ennenkuin vanhentuu ensimmäinen. Mutta vaikka ehtisi vanhentua niin niiden kokeiden uudelleen käyminen nyt ei tunnu enää niin suurelta työltä sitten jos sinne asti vain päästään.

Talvisen kuvan on ottanut Keisalan Hilkka