Aatu oli perjantaina rokotuksilla ja samalla kuunneltiin sydäntä ja otettiin pissakoe. Kaikki niiltä osin kunnossa. Viralliset kymmenvuotiskuvatkin on otettu joku viikko sitten

Setä sai kokeiluun pitkävaikutteisen kipulääkkeen jokapäiväisen Rimadylin syönnin tilalle. Ensimmäiset tabletit otetaan kahden viikon välein ja sen jälkeen kerran kuukaudessa. 

Sylville tuli tylsää kun Aatua kuvattiin.

 

Viime viikonloppuna oltiin Sylpyn kanssa Vega veljen ja Tiinan luona Raahessa. Perjantaina ja lauantaina tehtiin jälkiä ja sunnuntaina käytiin sitten Oulussa treenaamassa tokoa ja Kiimingissä Marjon luona.

Sylville jäljelle perjantaina joka askeleelle makkaraa ja pituutta sata metriä. Lauantaina makkaraa melkein joka askeleelle, väliin askelpari pois ja välillä pikkunen pätkä ilman. Pituutta vähän enemmän kuin lauantaina. Nyt alkaa olla neidin meno jo niin tarkkaa ja hidasta ettei ehtis mistään jälkikokeesta ajan puitteissa selvitä  Nyt alkaan ihan järjestelmällisesti siirtymään kohti makkarattomia jälkiä. Muuten huomaan että viljelen vielä ensi vuonnakin. 

Tokoa treenattiin KASin hallilla. Sylvin kanssa seuraamista ihan muutamia askeleita kerrallaan ja käännöksiä. Luoksetulo, nouto, paikalla istuminen, paikalla makuu, maahanmenoa ja pysähdystä. Paikkamakuussa nousi kerran. Oli nyt vähän levottomampi kuin on yleensä ollut. Nouto tehtiin ehkä ensimmäisen kerran kokonaisena ja Sylvistä se oli tosi hauskaa ja tuli suoraan eteen kapula suussa  Kapulan pitämistä täytyy treenata ja sitä että siitä päästetään vasta kun sanotaan. 

Maanantaina jatkoin jälkiharrastusta kun vauhtiin päästiin. Otin Aatun koekaniiniksi siihen että siirrän esineet jäljelle. Tein joitakin satoja metrejä pitkän jäljen joka vanheni 2-3 tuntia. Käytiin lenkillä ennen kuin ajettiin sen kanssa. Matan varrelle kaksi esinettä, minun hanska ja kännykkäpussi. Ennen kuin alotettiin tein sille pienenpienen esineruudun jonne jätin samannäköisen hanskan kuin mikä jäljellä ensimmäisenä odotti. Sitten koira ilman mitään eri käskyä nuuhkimaan ja kun reagoi esineeseen palkkasin hyvästi. Ja sitten jäljelle. Aatulle sopi vanhemmat jäljet, minäkin pysyin jotakuinkin perässä. Ensimmäiseen esineeseen reagoi ja kehuin tai sanoin tuo en muista kumpi ja se toi. Palkkasin ja hetken aikaa rauhotuttiin. Seuraavasta esineestä meinasi mennä yli, pysähyin enkä muista sanoinko jotain... Taisin sanoa että tuo. Ja sitten sekin tuli.

Sylville tein jonkun sata metriä, pitempi kuin ehkä koskaan ennen ja välillä askelpari ilman makkaraa, sitten vähän pidempi pätkä ilman, vähän pidempi pätkä ilman, sitten taas askelpari ilman makkaraa jne... Alku ja loppu joka askeleella. Välissä Sylppy jäi tuijottamaan kiven juuureen ja olin melkein varma että varmasti käärme nyt sitten ja melkein käyttäydyin sen mukaan. Onneksi vain melkein kun sielä oli vain pieni musta koppakuoriainen tai semmoinen. Sylvi teki pienen kierroksen ja otti vauhtia uudelleen ja aivan kuin olisi arvannut mitä minä luulin että nähtiin kun alkasi sitten tuijottamaan omaa mustaa jälkiliinaansa  Tätä kaikkea kesti vain pienen hetken ja jatkettiin kuitenkin jälk loppuun saakka. Sylvi olisi jatkanut jäljestystä yli loppupalkankin sinne mistä oli poistunut. 

Perjantaina uudelleen jäljestämään. Aatulle aika pitkä jälki jossa kaksi esinettä ja joka kulki osan matkasta metsätien vierustaa. Olisi ehkä pitänyt tehdä samanmoinen pikkuesineruutu ensin kuin viimeksi koska nyt ei ollut esineitä olemassa ollenkaan. Ensimmäiseen reagoi ja kehuin jonka jälkeen jätti sen. En ikinä muista Aatun kanssa että sitä ei voi kehua jos haluaa että jatkaa vielä toimintaansa mitä oli tekemässä, kehuminen kun on semmonen että se oli sillä hyvä. Toista esinettä se ei mjn mielestäni jäänyt edes merkkaamaan. Vaadin kuitenkin molempien esineiden tuomisen. Toisella esineellä oltiin aika kauan eikä sitä ollut sille olemassa. Haikaili vain jäljen jatkon perään. Metsätien suuntaisesti sen vieressä menevä pätkä oli vaikea, meni metsän päin koko ajan kun sielä aina kaikki jäljet menee. Seuraavalla kerralla teen esineharjoituksen ennen ja palkkaan esineistä vinkuleluilla, ne kun on kaikkein parasta ja semmoinen odottelee aina jäljen päässä.

Sylville tein sitten taas elämämme pisimmän jäljen ja makkaraa poistettuna välillä epäsäännöllisen säännöllisesti, välillä vain askelpari ja välillä elämämme pisin makkaraton pätkä. Alkuun niin että ensin makkaraton pätkä jonka jälkeen joka askeleelle aika pitkä pätkä. Loppu oli joka askeleelle viljelty ja ennen tuota viljeltyä pätkää oli se elämämme pisin makkaraton pätkä.

Nostettiin jälki hyvin siitä kohtaa jossa makkaraa ei ollut, noston jälkeen alkoi viljelty pätkä. Hyvin meni siihen nähden että jonkun matkan päästä neiti oksensi aamuruuat (jonka joku oli vapaapäivän kunniaksi antanut vähän myöhään jäljestyksen aloittamisen kannalta ) Sylvi taitaa oikein pitää jäljestämisestä  Mutta matka jatkui oikein mallikkaasti ja neiti selvitti kaartelevan ja välillä makkarattoman jäljen  Loppupalkka nyt selkeästi purkissa ja päälle vielä leikkien autolle.

Ja nyt vähän poseerausta kiitos