Hupsista keikkaa, tovi vierähtänyt sitten viime kirjoittelun...

Perjantaina ajoimme 400 km määränpäänä Kaavi jossa tapasimme ystäviä ja sukulaisia (Sylvin siis) ja nukuimme yön yli. Sitten lauantaina tositoimiin, vuorossa luonnetesti tuomareina  Wilhelmiina Virolainen ja Jorma Kerkkä. Sylvin lisäksi mukana Aavesilmien koirista Tane jolla on sama isä kuin Sylvillä, Sylvin veli Vega, Sylvin sisko  Kitsi ja Sylvin siskopuoli Enkin pentu Kiksi.  

Kamerakin oli autossa mukana ja sielä se pysyi koko reissun ajan  Onneksi porukasta aina kuvaajia riittää, kuvia ootellessa siis

Sylville hyväksytty luonnetesti pistein +187 ja laukausvarma, ei saa uusia sanoi tuomari.

Osa-alueet sitten tähän tyyliin:

I Toimintakyky                   +2 Hyvä

II Terävyys                          +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu              +3 Kohtuullinen, hillitty

IV Taisteluhalu                 +2 Kohtuullinen

V Hermorakenne             +1 Hieman rauhaton

VI Temperamentti            +3 Vilkas

VII Kovuus                         +1 Hieman pehmeä

VIII Luoksepäästävyys    +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus    +++ laukausvarma

Etukäteen en osannut odottaa tai arvioida oikeastaan mihinkään suuntaan mitä tulee testissä tapahtumaan mutta jälkeenpäin kun kuunteli tuomarin loppupuhetta ja pisteitä katseli niin aattelin että siinähän se on, Sylvi

Kitsi-siskon testiä kattellessa tuli kyllä mieleen että minähän oon Sylviä pitänyt hirveän paljon minussa kiinni-olevana tyyppinä niinkuin Kitsikin testissä näytti, mutta ei se ihan niin sitten ollutkaan. Se oli siis pikkusen yllättävä juttu ehkä jos joku. Se antoi myös yllättävän nopeasti ääntä kun meitä kohti hyökättiin, onneksi kuitenkin sen verran minulla on vaikutusta että meni loput äänet suorittamaan mun taakseni  

Tuomari osasi kuvata hirveän hyvin testin perusteella millanen koira Sylpe on, ammattilaisia  : Se jää vähän miettimään ja kelaamaan ikävämpiä asioita mutta hyvän toimintakyvyn ansiosta jatkaa eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa. Se reagoi kaikkeen ja keskittyy vain siihen juttuun mikä on menossa. On pikkuisen pehmeä mikä tekee siitä helposti koulutettavan.

Ihanteellinen harrastuskoira siis

Muutenhan tässä ei olla suoraan sanottuna tehty yhtään mitään. Pelastustreeneissä ollaan käyty sekä muutamat jäljet ja esineruudut tehty pään kasassa pitämiseksi. Nyt onkin heinäkuu pelastuhommistakin kesätaukoa ja jatketaan sitten elokuussa harjoituksia.

Hyvin on käynyt selväksi että kotikoiraksi Sylvistä ei olisi, kun riittävän kauan on tekemättä mitään alkaa pää sauhuta ja keksii kaiken näköistä omaa pikkuista puuhaa

Toukokuussa käytiin kokeilemassa viimeistä haun loppukoetta joka jäi viimeiseen maalimieheen jota ei jaksanut enää ilmasta pikkuinen Sylvi. Oli kyllä ensimmäiset kuumat ilmat käynnissä ja maasto oli hyvin hankalaa eikä minun etsintäsuunnitelmakaan kauheasti koiran työskentelyä auttanut.

Mutta koska myös treeneissäkin alkasi epämääräiset ilmasuhankaluudet, tuntui että joka treeneissa jotain ilmasun kanssa outoa, ja koira tuntui ja näytti väsyneeltä mitä kokeessakin katsoin että se on aika poikki tulin siihen tulokseen että siihen vaikuttaa myös hakuhommissa sen huono kropan kunto. Ja varsinkin kun kaikki alkaa taas nyt kun talven jäljiltä siirryttiin taajamista ja rakennuksista metsään jossa joutuu suurempaan fyysiseen rasitukseen.

Eli me nyt keskitytään jumppaamiseen ja uimiseen että saadaan pieni kuntoon, sitten katsotaan noita fyysisempiä treenejä että onko vielä hankaluuksia vai johtuiko tuosta mistä minä luulen.

Siihen asti tehdään ilmasutreenejä ja vahvistetaan maalimiehiä erikseen jos sielä vaikka on joskus ehkä pienellä ollutkin vähän epämukavaa sen takia kun kroppaa on alkanut kolottamaan kun on sinne rankan etsinnän jälkeen pysähtynyt.

Ja agilitytaukohan jatkuu myös hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan missä kunnossa se alkaa myöhemmin syksyllä olemaan ja sitten alotetaan hyppytekniikan opettelemisesta uudelleen.

Sylpe on nyt käynyt maaliskuusta fyssarilla ja kahdella eri osteopaatilla hoidettavana. Vähän eri asioihin keskittyvät mutta yhteinen arvio on kuitenkin että on saanut jossain vaiheessa, todennäköisesti hyvin kauan sitten tällin päähän/edestäpäin jonka seurauksena on alkanut käyttämään kroppaansa ihan väärin. Ja käyttänyt väärin hyvin pitkään minkä seurauksena on sitten lihaksista osa jäänyt käyttämättä ja jumiuttanut kaiken. Tai jotenkin suurinpiirtein silleen.

Ja koska jälkiviisaus on viisautta parhaimmillaan niin ihan siltähän sen touhu on näyttänytkin aina mikä kertoo ehkä sen että on ollut hyvin pitkään päällä tämä. Sitä ei ole koskaan saatu onnistumaan agilityssä tiukoissa käännöksissä, osaa kyllä ilman rimaa ja matalalla rimalla mutta kun on rima ylhäällä ei onnistu koska ei ole semmoisia lihaksia joilla itsensä kääntää hypätessä. Myös nämä haun ilmasuvaikeudet ja maalimieheltä pois kiirehtiminen on aina ollut melkein puheenaihe Sylvin kohdalla tasasin väliajoin, varsinkin silloin ku treenataan metsässä eli kun on suurella rasituksella fyysisesti.

Eli laitetaan nyt pieni kuntoon kerralla ja jatketaan sitten siitä mihin jäätiin muissa asioissa.   Sittenpä se selviää että onko ollut syy.