Pikkuinen paimenkoiran alku vuonna 2008

Pääsiäisviikolla treenattiin pelastushommia pariinkin eri otteeseen. Ensin keskiviikkona normi viikkotreenit. Silloin Sylville kolme maalimiestä ja alue oli pikkuisen suurempi kuin ensimmäisellä metsäkerralla. Aikaa ei vielä treeniin mene kauhean kauaa, ehkä 10-20 minuuttia. Pitäisi alkaa ottamaan oikein aikaa että kuinka kauan aina tekee töitä niin pystyisi sitten johdonmukaisesti sitä lisäämään läpikäytävää aluetta suurentamalla. Maalimiehillä ei tapahtunut mitään kummallisempaa, kelpo ilmaisut esitti. Kahdella maalimiehellä palkkasin itse ja kolmas palkkasi hyvästä haukusta sen jälkeen kun minä olin paikalle saapunut. Pyörimistä ja liikkumista maalimiehellä ei ole esiin tullut vieläkään.  Viimeisen maalimiehen jälkeen piti toista takajalkaansa ylhällä hetken mutta olen päättänyt vähän vähentää sen liikkumisen tuijottamista, hulluksi siinä tulee

Tässä tämänkertainen video, nyt maalimiehen kuvaamana. Siitä näkee hyvin kelle se koira oikein sielä haukkuu

Pääsiäisviikonloppuna oltiin sitten yötreenaamassa. Ensin illalla valoisan aikaan esineruutua. Ruutu oli ehkä suurin mitä ollaan ikinä tehty, ainakin syvyydeltään. Minä kun en koskaan jaksa tallata niin suuria. Tämä oli ehkä 30-40 metriä syvä ja vähän vähemmän leveyttä. Sylvillä kaksi esinettä, muovinen lelukoira ja hanska jotka löytyi ja pikkukoira irtosi hyvin takareunalle saakka.

Aatukin pääsi tositoimiin ja saikin etsiä vaikka kuinka kauan  Berocca putkilosta ei saanut millään hajua ja heitinkin sitten plan Been eli oman hanskani kädestä kun koira oli toisessa suunnassa että sai löytääkkin. Saatto olla ettei muoviputkilo pikkupakkasessa haissut sen nenään tai sitten sillä on joskus vähän tapana ollut valita esineitä joita sieltä nostaa

Nuotion äärellä sitten evästeltiin ja höpöteltiin pimeyttä ootellessa. Alue oli ehkä Pelastuskoiraliiton haun peruskokeen suuruinen. Se oli vähän ainakin niinkuin suunnitelmissa kun tulossa on pimeän kokeet jonne treenikaverit on menossa. No, koirille se pimeä ei varsinaisesti tehtävää muuta mutta meille ihmisille onkin sitten ihan eri asia. Ei ollut yksikään koira edes väsynyt vaikka yöllä yleensä on tapana useimmiten vetää sikeitä  

Sylvillä oli kaksi maalimiestä, nyt vieraita eikä aina samoja naamoja meidän keskiviikkotreeneistä  Alue oli taas pikkuisen suurempi kuin viimeksi treenatessa ja pimeydessä ajauduttiin alueen ulkopuolelle joten etsintäaikaa tuli ihan kiitettävästi enemmän kuin tähän asti, kelloa ei tälläkään kerralla ollut käynnissä. Mutta ei ollut merkkejä ettei koira olisi kestänyt. Teki töitä koko ajan, kun sai hajun meni ja ilmasi ja pysyi sielä. Ensimmäinen palkkasi maalimies, toinen oli peitetty kokonaan ja minä palkkasin. Etsinnän alussa koira hyppäsi ojan yli joka oli alueen rajana toiselle puolelle ja nosti sieltä jäljen kun maalimies oli sieltä kävellyt piiloonsa. Ja minä viljelen sille makkaraa jäljelle

Sylvi 14.4.