Aatu alkaa olla taas trimmauksen tarpeessa pikkuhiljaa.

Lauantaina oltiin sitten treenaamassa uudemman kerran. Mulla oli myös Aatu mukana harjottelemassa lähtöjä. Voi juku kun oli vaikeeta. Rakensimme pienen radan pätkän jossa vain hyppyjä ja putki. Niin monta kertaa sain viedä otuksen takasin maalitolppien luo ettei sitten oikein ollut intoa ohjata rataa kunnolla kun päästiin matkaan. Otettiin kerran siis rata jossa 8 estettä. Loppui keinuun joka meni hyvin. Sen jälkeen sitten vain Aatun kanssa istuskeltiin aidan takana. Lopussa alkoi sen verran pysyä että otin yhden hypyn ja palkkasin. Sitten mentiin myös hypyn kautta 180 astetta puomille. Puomi hyvä. Ja jatkossa Aatun kanssa ei koskaan enää lentäviä lähtöjä vaan lähdettiin mistä kohtaa rataa tahansa tai miltä esteeltä tahansa niin istuskellaan aina.

Sylvin kanssa meillä oli hauskaa. Otettiin tuota samaa rataa pätkissä. Ja jos osoittautui turhan vaikeaksi otettiin ihan omaa, kunhan mentiin eteenpäin. Puomin alastulossa se jäi nyt heti ensimmäisestä kerrasta alkaen paikalleen eikä tiputautunut pois. Pujoteltiin pari kertaa ja nyt se toinen puoli jäi taas tekemättä. Torstaina heti ensimmäisenä! Lähdössä Syltty pysyi hyvin, ainoastaan kerran nousi kun tein vähän häiriötä, pieni käden liike joka oli vähän liikaa.

 

Loppu lauantai oltiin sitten vanhempien luona katsomassa Takkua joka oli taas torstaista sunnuntaihin lomailemassa. Ja huusi sielä perjantaina puoli päivää niin että naapureilta oli tullut lappu postiluukusta.  Sielä se oli keittiössä ja kanan rintafileet jäänyt lieden päälle kun isä meni ruokatunnilla kattomaan. Jotta ei se kenenkään meidän perään kyllä itke.

Sielä nojatuolissa istuessa opetin Sylvin kiertämään sen tuolin. Ja fiksu tyttö kun on-siinä se sitten lopun iltaa kiersi tuolia. Tänään koetin auton kiertämistä mutta se oli ehkä vähän turhan suuri harppaus.   

Hakutreeneissä Sylville otettiin kolme toistoa maalimiehellä oleskelua. Ensin otin suoraan autosta jota ei pitäisi tehdä. Sitten mentiin pikkukierros ja Sylvi paahtoi enimmät höyryt. Sitten uusi yritys eikä mitään ongelmaa enää. Sen jälkeen se ei lähtenyt yhdenkään luota ja haukkuikin taas vähän herkemmin.

Takkukin alkaa olla nimensä veroinen pikkuhiljaa.

Eilen ja tänään on metsässä tullut vastaan. Pitäisi ilmeisesti vähän useammin.

Eilen koira fleksissä ja taluttaja. Ja voi hellanlettas mikä mettässä kasvanut meidän pikkusylvistä on tullut.  Ei ollut metsässä tietoakaan siitä ylisosiaalisesta kaverista joka aina remmissä kulkee mun kanssa. Nyt se huusi täyttä huutoa. Siis haukkui. Aika vakuuttavan kuuloista täytyy sanoa mutta ei ollenkaan kiva. Sillä ei ollut aikomustakaan singahtaa koiran luo että ihanaa kun tulit vaan karvat pystyssä seisoi jäykkänä. Otin remmiin kaikki. Ja Sylvi huusi koko ohituksen.

Ja tänään tuli nainen joka istui semmosissa hevoskärryissä ja koira juoksi rinnalla. Nuo on tullut ennenkin mutta sillon oli ohjaksissa mies ja silloin koira oli enemmän tulossa meidän luo, tällä naisella se ohitus meni huomattavasti nopeammin. Mutta meidän pienet. Sylvin en kuullut haukahtavan kuin sen muutaman kerran kun säikähti kun tulivat yllättän takaapäin. Sitten mulla ei ole Sylvistä tietoakaan kun Aatu singahtaa melkein hevosen jalkojen välistä koiran luo. Oli muuten luultavasti ensimmäinen kerta kun minä omille koirilleni kiroan ohituksessa metsässä. Parikin kertaa sain oikeinkunnolla murahtaa Aatulle missä se kulkee. Sylvi taisi ohittaa samalta puolelta missä minä menin ja sitten kyllä meinasi lähteä lujaa perään että jihaa. No en tiedä haukkuiko se hevosta vai koiraa.  Takku mulla on kiinni aina tuolla yhdellä metsätiellä jossa kulkee traktoreita ja muita.

Ja taas heti sitten ainakin kolme kuivaharjottelua kun hihkasen sivuun-niin sieltä ne kauniisti tulee istumaan tien sivuun. Kerta meni vähän pieleen kun Sylvi alkoi toteuttamaan metsästäjä-minäänsä ja bongasi jonkun pienen pienen vipeltäjän ylittämässä tietä ja fiu sinne meni ennen lupaa lähteä. Siinä sitten taas sylvittelin ja tuutuuttelin ja sitten hain.

 

Otettiin siinä sitten autolla vielä molempien kanssa erikseen pienet leikki-tokohetket ja sain itselleni hyvän mielen palata kotiin.

Oli mykistävää kävellä kun metsässä oli niinkuin värit piiitkiin aikoihin kun aurinko vähän näyttäytyi. On ollut nimittäin niinkuin mustavalkosesta elokuvasta maisemat viimeaikoina.