Mukana Aatu, Sylvi, Tuuba ja Musse-setä. Ja olihan sielä Hanniskin. Voi sitä lasten riemua! Sylvi ei kenenkään muun kanssa paini samalla tavalla kuin lapsuudenystävä-Tuubansa. Oltiin meidän kentän ympäristössä ja käytiin vähän remmikävelylläkin. Aatu poika se kaivoi kentältä lumesta sen oman kenkä-vinkulelun joka ilmeisesti sitten on kesällä jäänyt sinne.

Otin siinä pikku tokoilut Syltyn kanssa uudessa ympäristössä ennenkuin Tuuba saapui. Tuttuja juttuja, perusasentoa, nyt ei enää tarvitse paljon yhtään käsiapua missään tilanteessa. Perusasento-seuraamista kolmesta viiteen askelta nenä kiinni namissa-perusasento. Paikallaan istumista, hyvin pysyy. Kerran vähän ahnehdin ja nousi.

Kotona tokoillessa on Sylvi tullut perusasentoon lelu suussa. Täytyy esitellä se pian kapulalle. Ruokakupilla harjoitellaan pääasiassa asennon vaihteluja maahan ja istu, seisomista ihan erikseen ollaan otettu hyvin vähän. Maasta istumaan menee jo paremmin, apuja annan vielä mutta koko ajan edistytään. Välillä sitten otetaan vain makaamista tai vain istumista koska vähän ennakoi. Ja välillä vaikka istuu sanon istu ja jos istuu siitä palkka. Joskus ennakoi ja heittäytyy makaamaan. Täytyy harjoitella sanat selviksi. Seuraaminen junnaa vähän paikallaan, nenä kiinni namissa ja kolme-viisi askelta. Kontaktikävely on ihanaa mutta siinä se on aika väljästi. Kontakti on huisin hyvä. Mennään rauhassa, edelleenkään mikään tokokärpänen ei oo muhun iskenyt vaikka päivittäin joku juttu otetaan mutta kyllä se Sylvin kanssa on nyt tuntunut ihan mukavalta.

Aatu näyttää nyt ainakin pissaavan ihan normaalisti. Sekin on tehnyt asennonvaihtoja ruokakupilla, se menee oikein mallikkaasti kaikki vaihdot kun vaan malttaa. Aatulle naksuttelinkin yhtenä iltana ja otin kosketusalustan esiin ja kun se vilkasi siihen niin naks. Muutama toisto ja jätettiin siihen.

Vuoden viimeinen päivä, katsotaan kuinka täällä maalla raketit paikkuu. Vai paukkuuko.