$Olipa kiva päivä eilen Seinäjoen kisoissa. Mahtava lämmin kuplahalli vihreällä keinonurmipohjalla. Puoli kasin aikaan lähdettiin aamulla. Tuntuipa matka lyhyeltä kun viime aikoina ajellut vain Ouluun kisaamaan. Sunnuntaina kisasivat vain kolmoset. Aikaa starttien välissä sellaiset kolmisen tuntia, sen verran suuret osallistujamäärät. Mutta ei se haitannut yhtään. Nopeasti päivä olikin jo yhtäkkiä loppu ja kotiinlähdön aika puoli seiskan aikaan illalla.

Kolme starttia. Aatun kanssa yksi nolla ja kaksi hylkyä. Kaikki hyviä ratoja. Niin pienestä se on kiinni. =) Ensimmäinen agirata oli nolla. Vähän sinnepäin nolla mutta nolla kuitenkin. Tukka roikkui silmillä, koira jäi kepeillä seisomaan paikalleen kesken kaiken pujottelemisen kun tulin vähän takana. Mutta ei tullut pois kuitenkaan vaan jatkoi kuin jatkoikin matkaansa. Itse vaihdoin rataantutustumisen jälkeen niin monta kertaa ohjausta että radalla en joissain paikoissa ollut varma mennäänkö oikeaan paikkaan ja loppusuoralla kun piti vähän kaartaa meinasi Aatu päästellä suoraa mutta kääntyi kuin kääntyikin. Puomille sain mainion etumatkan kun koira pistettiin putkeen ja olin paljon ennen sitä alastulolla. Melkein juoksukontaktit. En muista eikö himmannut vai päästinkö sen jatkamaan kun oli ottanut kontaktit vai olinko silmät kiinni kun se tuli alastulolle. Mutta siis aika nopeat kontaktit tällä kertaa. Ja nolla kuitenkin. =) -5.49 ja sillä viidensiä. Koiria 46. Mahtavaa. Minun pieni ei niin rotutyypillinen- cairnipoikani. Mutta eihän niillä roduilla väliä. =)

Hyppärillä toinen este oli pujottelu ja sen Aapeli aloitti heti kakkosvälistä. Muuten rata oli sairaan hienoa menoa, niinkuin tällä hetkellä on koko ajan. Yhdessä kohtaa mulle tuli taas joku totaalinen blackout ja koira hyppäsi väärinpäin yhden aidan. Siinä mentiin sen verran lujaa ennen sitä että en tiedä ajauduinko vähän ohi ja sitten esteet oli liian lähellä ja jotain.

Viimeinen rata oli Salme Mujusen agirata ilman puomia. Mahtavan hauska juoksurata. Kolmas este oli A ja sieltä lähdettiin. Kolme suoraa putkea peräjälkeen jonossa. ja ne siis mentiin kaikki peräjälkeen. Saipa juosta. Niiden jälkeen piti sitten taituroida miljoonan vauhdissa kolme aitaa jotka olivat vierekkäin samassa linjassa ja kaikki hypättiin samaan suuntaan. Eli välistävetoina tai jos oli toisella puolen aitoja niin työnnettiin koira aina sinne toiselle puolelle. Sitten taas suoraan putkeen josta kepeille kiertokulmaan. Aatun kanssa tehtiin mahtava rata aina tähän asti. Selvittiin siis pidemmälle kuin enemmistö hyllyjä tehneistä jotka jäivät noihin hyppyihin. Kepit ne vaan on ne joita vahvistaa ja reenata pitäisi. Lähti se kuin lähtikin vaikka ei mitenkään nätisti. Tulin kaukaa kun koira oli jo putken hutaissut ja sitten vasemmalle 90 asteen kulmaan kepeille. Tällä kertaa Aatu lopetti pujottelemisen. Olisi pitänyt korjata alusta asti mutta korjasin siinä paikalla ja sitten se ei enää viimeistä väliä mennyt millään. Otin koiraa sivulle ja sehän tuli sivulle kauniisti ja huusi kun tällaisia sivulletuloja nyt agilityradalla aletaan tekemään ja minä huusin kepkepkep. No siinä me muutama sekunti kilpaa huudettiin ja sitten taisin jalalla ohjata sen viimeisestä välistä kun lapussa oli kosketusvirhe. Hylly tuli sitten vähän myöhemmin kun ohjaaminen vähän loppui tuohon keppeihin ja koira hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Mutta siitä maaliin painettiin taas kaksi putkea suoraan ja viimeinen hyppy ihan täysillä ja kivaa oli. =)

Nyt on kisat tältä vuodelta kisattu ja innolla aloitamme ensivuoden, nyt kun kaikki alkaa olemaan kohdallaan. Ainakin niin kohdallaan kuin tällä hetkellä voi olla ja päästään kisaamaan! Tämä vuosi meni vähän ohi kisaamisen suhteen. Viime vuonna näihin aikoihin Seinäjoella roiskasi Aatu ensimmäistä kertaa puomilta ja siitä sitten alkuvuoden kisat Tampereella ja Haukiputaalla roiskittiin menemään. Haukiputaan jälkeen päätin etten kisaa kontakteilla ennenkuin niissä on joku tolkku. Siinä sitten melkein ulkokauteen asti suoritimme kontaktit remmissä joka ei löystynyt juuri kertaakaan kontakteilla. Ulkona aloitimme menemään irti koska se on kuitenkin se tarkoitus. Aina kun roiskittiin tuli Anders setä remmin kanssa taas ja muistelimme hiukan pysähtymistä. Eipä kauheasti vauhti hidastunut ennekuin vaihdoin käskysanaksi odota jolla on jo entuudestaan enemmän merkitystä Aatulle. Sitä käytän myös keinulla ja siinä ei ole ollut ongelmaa koskaan. Ensimmäisen kerran kun mentiin odota käskyllä koira himmasi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siitä sitten jatkettiin. Treeneissä kontakteja ja treenien ulkopuolella käytiin treenamassa kontakteja. Pikkuhiljaa sain sen jopa pysähtymään sinne. Sitten alettiin ottamaan kontaktit rataan mukaan. Remmitreenit ja kaikki yhdessä alkoivat tuottaa siis vihdoin tulosta ja kun alkoi tuntua että voisi kokeilla kisoissa alkoi kahden kuukauden antibiottikuurit. Ehkä ei sitten olisi vielä ollut aika lähteä kisoihin. =) Saimme kuitenkin hyppäreitä käymällä kakkosista viimeisen nousunollan ja siirryimme kolmosiin. Nyt on pikkuisen tehnyt mieli alkaa vielä opettamaan Aatullekin kunnon tekniikka alastulolle, että se tietää minne pitää pysähtyä. Tässä sivussa vaan. 

Maaliskuussa Aatu täyttää seitsemän ja toivon että se pysyy hyvässä kunnossa vielä monta vuotta, meillä (siis mulla) tavoitteena on kuitenkin tehdä siitä agilityvalio loppujen lopuksi. Joten ensivuoden tavoitteena on kisata ihan simona ja ottaa se ensimmäinen nollavoitto tietenkin mahdollisimman alkuvuodesta koska vuosi taas on pitkä aika eteenpäin. SM-nollat kasaan ja sinne näyttelyyn palkkaan jonkun esittämään Aatun. =)

Tässä kuva Aatu agilitykoirasta. Onpas se harmaa. Stressaava elämä taitaa ressukalla olla. =)

 

 

Ja sitten meidän Sylvi- tapaus täytti eilen 8 KK !!

Montaa tuntia en ole viime yönä nukkunut sen verran ylikierroksilla kisojen jälkeen kävi että kauhiasti piti suunnitella molempien koirien treenejä. =)