Esittelin Sylvin pyörälle. Pyörä on ollut viime muutosta saakka muualla säilytyksessä ja nyt se vihdoin saatiin tänne siirrettyä. Sitten ei ollut avainta missään ja se seisoi tovin tuossa pihassa kun ei saatu lukkoa auki. Mutta avainkin löytyi.

Teimme Sylpyn kanssa lenkin. Lähdimme pelto/metsätielle ja matka sinne menee autotien varrella joten Sylppy joutuu olemaan kiinni. Sen matkan talutettiin pyörää ja kummasteltiin ja koitettiin opetella kävelemään sen vierellä, ei edellä. Sitten kun tultiin peltotien päähän pääsi Sylppy irti ja minä hyppäsin pyörän selkään. Huh. Siitä on monta vuotta kun olen sielä istunut. Pyöräiltiin tie päähän ja takasin, se päättyy ja lähtee pieni polku metsään. Mutta me tultiin samaa reittiä takasin tällä kertaa.

Aluksi Sylvi katsoi silmät pyöreinä kun lähdin pyörällä kulkemaan, vähän piti pyöriä ympäri ja mennä ärsyttävästi mun taakse enkä nähnyt mitä se sielä teki, yrittikö ottaa kiinni ja pysäyttää pyörän vai kiersikö vaan. No se kuitenkin loppui aika pian ja Sylppy keskittyi juoksemiseen, usein vilkuili mua. Päässä pidettiin pieni tauko. Takasin kun mentiin meni Sylvi jo kuin vanha tekijä ja pääsi vähän juoksemisen makuun, meni lujaa edessä eikä enää vilkuillut niin hirveästi. Sitten taas kotiin käveltiin pyörän vierellä. Yritettiin ainakin. Mutta olipa mukavaa.

Menin sitten Aatun kanssa yrittämään epiksiin ihan vääränä päivänä, ne olikin tänään kun meillä on omatkin treenit.  Mennään omiin treeneihin, katsotaan kuun lopulla kun on Vöyrillä myös epäviralliset kisat josko sinne pääsemme, jos töiltä ja muutolta ehdimme. Kun taas meinataan muuttaa.  Samassa osotteessa pysytään mutta vaihdetaan kivempaan kämppään, tuonne toiselle puolelle. Suojasampaan paikkaan jossa on takapiha. Meillä kun nyt ei ole kuin yksi ovi ulos ja tuonne pihaan päin eikä mitään näkösuojaa. Siinä on aika tylsä kuluttaa aikaa. Mutta nyt päästään sitten takapihalle. Jos sitten pysyttäis siinä kun muuttaminen ei mitään herkkua ole.

Sylvin kanssa hakuiltiin maanantaina ja tehtiin samanmoinen treeni kun viimekin viikolla. Hyvin pysyi maalimiehellä vaikka siinä kiertelin ympyrää mutta sen verran katteli kuitenkin että ensi kerralla tehdään sama treeni metsän puolella. Treenien jälkeen lähdettiin Sylpyn kanssa vielä simmaamaan. Siis Sylpanteri ui, en minä. Voi kun se lähtee tomerana kepin perään ja aivan repeää liitoksistaan aina kun oottaa että keppi lentää.