Lomat on pidetty ja töissä käyty jo kokonainen viikko. Lomalla lomailtiin ja otettiin rennosti, välillä vähän treenailtiin. Neljä päivää oli koirat äidin hoidossa ja hienosti oli Sylpylläkin mennyt. Oli ollut metsässäkin niin kuuliainen ja mennyt heti käskystä luokse eikä ollut välittänyt vastaantulevista ihmisistä tai koirista mitään. Siis paremmin kun mun kanssa.

Hakutreenit on heinäkuun lomalla, agia ollaan otettu pari kertaa viikossa ja aina silloin tällöin ollaan käyty vaan pelkät kontaktit ottamassa. Sylvi on treenannut myös vedessä aika paljon ja onkin aikamoinen uimari.   Metsään olen taas uskaltautunut pienen käärme-pelko-ajan jälkeen.

Jälkiä oon tehnyt vissiin tasan kahdet, metsään. Vähän semmoset kokeilujutut että kuinka käy. Sylville eka kerta semmonen pikku pätkä ja nakkia joka askeleelle, nenä pysyi maassa. Toisella kerralla tein vähän kokeilun omaisesti pikkujäljen joka kääntyi vasemmalle ja päähän esine, ei mitään makupaloja. Mentiin ilman mitään välineitä tai käskysanoja vapaasti jälkeä kohden ja katsoin mitä tapahtuu. No, Sylppy nappasi jäljen ja nenä pysyi maassa koko ajan, kulma meni aivan kuin niitä olisi tehty aina. Aika lujaa se meni etten perässä meinannut pysyä. Esinekin löytyi ja ilman käskyjä se tuotiin käteen. Vau. Jotain tapahtui ennen esinettä enkä tiedä menikö se jälkeä pitkin sinne vai saiko se esineestä hajun kun vähän alkasi pyörimään.

Aatulle ekalla kerralla pikkupätkä joka kääntyi oikealle, päähän nakkikasa. Oon sillekin tehnyt nyt tallomalla, ilman verta Aatun kanssa mennään ilman välineitä jos se pysyis vähän rauhallisempana mutta enpä tiedä.  Se menee aikamoisella vauhdilla ja tohinalla eli ei kovin tarkkaa työtä mutta ei se haittaa pääasia että saa tehdä jotain. Aina se kuitenkin jäljen päähän löytää. Toisella kerralla tein sille pitemmän jäljen, oikeestaan en ole koskaan sille tehnytkään vielä noin pitkää. Päähän nakkia. Aivan kuin olisi vähän jäljestäminen tarkentunut loppua kohden, lopussa se lähti mun mielestä harhasuuntaan enkä lähtenyt perään ajattelin että se tulee kohta takasin kun ei se jälki sielä mene ja sitten se yhtäkki jo söi niitä nakkeja. Täytyy sille alkaa nyt tekemään aina pitempää pätkää että saa oikeen tehdä hommia kun kerran osaa jäljestää.

Takulle pitäis verijälkeä tehdä kun se ei muuta jäljestä kun verta on pakastimeen jäänyt monta pulloa.

Agilityssä Sylvin kanssa ollaan treenattu aika paljon kontakteja. Aalla ei ole enää kosketusalustaa kun se kerran meni omin päin sen ja teki vielä hienon alastulonkin niin en ole sen jälkeen sinne alustoja enää laittanut. Puomilla on pienen pienet alustan palat molemmissa päissä. Vaadin ylösmenokontaktin tekemisen ja sitten luvan kanssa eteenpäin. Jos siitä sitten pikkuhiljaa saisi ensimmäisen pinta-käskyn jätettyä pois ja Sylppy asettaisi ihan ite askeleensa niin että ottaa ylösmenokontaktin. Sillä on ihan kivasti hanskassa että se menee vauhdilla alas asti ja tekee hienon alastulon. Ei siis hidastele matkan varrella. Välillä meinaa etutassut jäädä kontaktille mutta vaadin siinäkin että tassut on maassa. Auttoi kun siirsin kosketusalustan vähän kauemmas kontaktin reunasta reilusti eteenpäin. Puomia ollaan otettu jo hypyn kanssa, matkan jatkaminen sujui paremmin ensimmäisellä kerralla kun hypyltä puomin hakeminen.

Keinua ollaan otettu muutamia kertoja. Namia päähän ja sitten pidetään keinua ylhäällä niin kauan että koira on päässä syömässä, jos oppisi juoksemaan loppuun asti. Vähän ollaan heijailtu edestakas keinua ja laskettu maahan, ei vielä tiputettu mistään korkeudesta.

Keppejä Sylpanteri ei osaa "väärältä" puolelta. Mä kun en osannut sitä aikanaan kädellä vielä siltä puolelta joten luotin sitten että kun se osaa pujotella niin ei sille oo väliä kummalla puolella mä olen. No, kerra kokeilin eikä se tajunnu yhtään. Sen jälkeen en ole kokeillutkaan. Täytys saada yks onnistuminen niin loppu menee aika nopeasti.

Pituutta ei olla tehty vielä olleenkaan, rengas on aika alkutekijöissään, muuri on menty medinä. Hypyt on medinä ja maksina, yleensä 45-55 cm ja joukossa joku 40 tai 60. Rataharjoittelua kaivataan nyt ja estevarmuutta, pienet 3-5 esteen tekniikkatreenit kyllä on sujunut ihan mallikkaasti. Sitten kun laitetaan esteitä peräkkäin vähän loiviin kulmiin perus möllikoiramalliin ja vauhti kasvaa niin ohi painetaan. Mutta juokseminen on kivaa.

Aatun kanssa olisi nyt erittäin mukava päästä kisaamaan. Viimeistään PM kisoihin ja elokuussa olisi myös muutamia joihin melko varmasti ainakin joihinkin. 19.9. on Tampereella aivan mulle tehty ryhmänäyttely. Mukana ryhmät 1 ja 3. Saisin molemmat koirat samalla kertaa ja sinne onkin ihan tarkotus lähteä. Todennäköisesti tuloksesta riippumatta, eli tuli Hta tai ei niin sen jälkeen Aatun sitten leikkuutan.

Tässä lapset toipumassa nukutuksesta kuvauspäivänään. Sylvi punnittiin oikein kunnon vaa`alla ensimmäistä kertaa elämässään ja se näytti huimaa 14 kilon lukemaa. Eli samoja lukemia kuin meidän oma vaakamme, voimme luottaa siihen.

Sylppy oli vähän huonommassa kunnossa kuin Tuuba.