Eilen iltapäivällä lähdimme vapaapäivien alkamisen kunniaksi aivan uudelle polulle metsään. Muutaman lenkin olen tuolta metsästä vain löytänyt, muuten ollaan sitten aina jouduttu kääntymään takaisinpäin sinne mistä tultiinkin. Sielä on myös merkattuja lenkkejä joten jonkunlaisia luontopolkuja taitaa kulkea. Mutta imisiä sielä kuitenkaan onneksi ei ole vastaan tullut kun ytenä lauantaina. Lähdimme yhdelle sellaiselle merkatulle reitille. Se ei sitten meinannutkaan loppua millään ja kahden tunnin kävelemisen jälkeen se toi pellolle josta en enää millään löytänyt seuraavaa merkkiä. Pimeys oli jo saapunut, sain testata uuden otsalamppuni, ihan kivasti valaisi ja yllättävän hyvin pysyi mun mielikuvitus kurissa pimeässä metsässä ja varsinkin kun ei ollut oikein hajuakaan missä sitä oltiin. =) Pellolla meinasi epätoivo iskeä ajattelin luovuttaa ja mennä takaisin sieltä mistä tultiinkin. Onneksi en luovuttanut vaan katsoin vielä sen viimeisenkin nurkan ja sieltä löysimmekin peltotien joka vei aika nopeasti sille tielle joka vei autolle. Mutta muuten ihan mahtava lenkki, varmaan sen parissa tunnissa selvittäisi. Nyt meni lähemmäs sitä kolmea merkkien etsimisen ja pimeässä kulkemisen ansiosta. Alussa tavallista metsäkulkemista, sitten oli aikamoista kivillä hyppelemistä, sitten taas normaalia polkua ja tiheää risukkoa. Sitten kun tuntui ettei jaksa enää rämpiä niiden risujen keskellä toi polku pellolle ja sieltä tielle. Tämän lauman kanssa kyllä vähän pitkä lenkki kun yksi on lääkekuurilla ja yksi on aivan liian vanha. Takku pääsikin matkustamaan sylissä pahimmat kivikot ja risukot jotta pääsimme joskus etiäpäinkin. =) 

Reenamiset jäi sitte eilen tekemättä ja tänään aamupäivällä menin ihan reenaamista varten metsään. No käveltiin me kuitenkin jo tutuksi tullut lenkki joka kulkee pääasiaasa teitä pitkin. Aamuruoka syötiin siinä yhden pintaan mutta mehän ollaan vähän niinku lomalla nyt. Lenkin varrella harjoiteltiin pariin otteeseen polun reunaan järjestäytymistä. Ihan vastaantulijoiden varalta. =) Tallattiin pieni ruutu Aatulle ja Sylville. Aatulle ensin. Kaksi keppiä piiloon. Vaikeuksia teetti ja eturauhanen taisi vaivata kun ei ole Aatun tapaista kesken työnteon alkaa jalkaa nostelemaan. Toinen oli kivellä ja toinen ihan maassa mutta ei löytynyt millään. Aatu kulki jälkiä pitkin ja lähti aluetta vähän laajentamaan. Sitten se tuli jo mun luo hyppimään. Siirryin itse alueelle ja sitten pian maassa ollut löytyi. Namipalkka ja lisää etsimään. Taas samanlaista ja se kävi kivellä kepin vieressä mutta ei sitten varmaan saanut siitä hajua. Kovasti jaksoi pieni poika tehdä työtä ja onneksi se palkittiinkin kun yhtäkkiä se sai hajun ja nousi kivelle ja sielä se oli! Käteen asti ne aina tulee kun vaan löytyy. Ja sitten revitettiin kunnolla patukan kanssa. 

Sylvi oli nyt ensimmäistä kertaa autossa kun laitoin patukan maahan kahden pienen kiven väliin piiloon, hyvin lähelle. Sitten Sylvi autosta a se oli ihan tietoinen mitä oltiin tekemässä. Remmi pois ja odotti vielä käskyäkin. Missä-ja sitten se ampaisi suoraan patukalle ja toi käteen. Sitten laitoin Sylvin taas kiinni ja vein oman hanskani piiloon, hyvin lähelle taas. ja Sylvi etsimään. Se sai heti hajun ja kun oli katsonut mikä se on tuli se esiin ikään kuin kysymään että tämkö kanssa. Sitten se meni takasin hanskan luo ja kehuin sitä ja sieltä se toi hanskan käteen. Palkaksi leikittiin patukalla. Taitava etsijäkoira tuo Sylvi. Täytyy laittaa jo vähän isompi alue ja vaikeampia piiloja kun alkaa olemaan ihan helppoa hommaa jo.

Sylvi-pieni etsijä

Tänään saa Aatu jättää agiliidot väliin. Katsotaan jos lähtisin Sylvin kanssa Aatun tilalle hömpöttämään.