Sylppysein kanssa helatorstaina kisaamassa Kokkolassa. Ainakin neljä viikkoa totaalitaukoa agilitystä, ehkä jopa enemmänkin. En muista edes koska oltiin viimeiseksi ennen juoksua treenimässä... Keskiviikkona se oli ennen Aatun treenejä ottamassa kontaktit, kepit ja vähän hyppyjä. Mineinä.

Tulokset oli 5 ja hyl. Vähän hirvitti mennä niin pitkän tauon jälkeen ja vielä kun ollaan pääasiassa Aatun kanssa kisattu ja tehty enemmän. Ne ei oikein ole samanlaisia ohjattavia.

Mutta jokatapauksessa ihan kelpo suoritukset loppujenlopuksi. Ensimmäisellä radalla tehtiin nollaa (ei kuitenkaan siltä tuntunut ) loppukoukeroihin saakka jossa tipahti rima. Tai se ei ollut vain riman tipahdus, siihen rojahdettiin oikein kunnolla päälle. Alussa minä törmäsin yhteen hyppyyn, oli selvästi siirretty tutustumisen jälkeen. Mutta sille ei kuitenkaan käynyt kuinkaan. Sitten oli tilanne jossa suorasta pitkästä putkesta piti käätyä täysin takasinpäin hypylle ja siitä takasin samaan suoraan putkeen ja sieltä taas kääntyä jatkamaan rataa. Tein putkijarrutuksen, olin huonosti keskittynyt koska kuulin kuuluttajankin mainitsevan siitä  Koira vaan singahti noin kymmenen metriä eteenpäin ennenkuin kääntyi.  Täytyy ottaa tätäkin vähän enemmän toistoja. Kontaktit oli hyvät, ei meinannutkaan lähteä ilman lupaa. Puomilta mentiin takasinpäin kepeille josta taas takasinpäin suoraan putkeen jonka jälkeen hyppy ja 180 astetta muurille. Siinä olin tutustunut että teen sokkarin putken jälkeen mutta ennen rataa aloin epäröimään ehdinkö kun en yhtään muistanut mitä pystyn ja ehdin Sylpyn kanssa tekemään. Päätin sitten vaihtaa ohjausta (hyihyi) vielä ennen kuin radalle mentiin. Sitten siinä kohdassa radalla tuli vähän semmonen että no olisinkohan ehtinyt sokkaroimaan mutta en sitä kuitenkaan tehnyt kun olin päättänyt vaihtaa ja kaikki tietysti tapahtui sadasosasekunnissa joten se oli sitten juurikin se hyppy jonka päälle Sylppysein rojahti. Muurin jälkeen edessä hyppy josta tiukka käännös loppusuora kaksi hyppyä. Tiukkakäännös hyppy kolahti kun luulin että sekin tipahti mutta kääntymään sain siinä Sylppysein kun käskin ajoissa kääntyä.

Kylläpäs oli rankkaa ensimmäisen radan jälkeen ja vielä hirveässä helteessä sadehousut päällä  

Toisella radalla Sylvikelmi teki jotain muutakuin istui lähdössä kun käännyin katsomaan. Kolmen hypyn suora josta käännös. Olin kakkosen ja kolmosen välissä, valssasin kolmosen. Sain hyvin kääntymään kun käänsin sen. Kepeiltä mentiin takasinpäin 180 astetta puomille jossa en enää kääntänyt ja niin se singahti loppusuoran putkeen joka oli sielä jossain edessä  Tuota en ollut kyllä edes pienimmissäkään ajatuksissani katsonut olevan vaaran paikka tällä radalla. Muistankohan jatkossa että Sylppysein täytyy pitää koko ajan käskyn alla. Niin radalla kuin siviilissä. Jos haluaa että se pysyy lähellä.  Tämän jälkeen sattui pieni herpaaantuminen, puomin jälkeen oli hyppy takaa jonka Sylvi tuli ali  Harmittaa vähän kun en ottanut uusiksi. Sitten mentiin vissiin jonkun esteen ohi ja ryhdistäydyttiin loppusuoralle joka mentiin lujaa. Ja hyvin. Sieläkin piti vauhdinoton putken ja renkaan jälkeen hypyltä kääntyä takasinpäin toiselle hypylle josta taas takasinpäin hypylle ja maaliin. Siinäkään ei ollut ongelmaa kääntyä kun käänsin.

Jäi vähän kaivelemaan. Täytyy lähteä kesäkuun ensimmäinen päivä uudestaan Kokkolaan iltakisoihin kun sattuu vielä vapaata ja kaikkea.

Aatu kesämies

Aatu teki keskiviikon treeneissä ehkä elämänsä parhaat kontaktit. Ja monta kertaa. Ja heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Lopussa tuli Aalta kerran sitten läpi, siinä alkas jo ote lipsumaan.

Sylvi käväs uimassa torstain kisoissa ja Aatukin kävi niin pitkällä ettei oo ikää vielä niin pitkällä käynytkään kun Merjalla oli sen verran kiva lelu joka heitettiin veteen. Vesi osui melkeen mahaan asti