Oltiin aamulla vaihtelun vuoksi pellolla kävelemässä. Oli vähän paljon lunta Takulle mutta käveli vielä hyvin reippaasti kun selvisimme pellolta rämpimästä tielle.

Samalla reissulla tallasin esineitä varten ruudun. Samainen krapa piiloon joka tuotiin hienosti viime kerralla. Piilo oli aika lähellä ja molemmilla samassa paikassa. Aatu ensin. Nyt sen etsiminen näytti jotenkin erilaiselta. Aivan kuin se ei olisi jäljestänyt niin paljon vaan yritti hakea hajua esineestä. Ja ihanan rauhallisesti se teki töitä ja kun meni yli alueen palasi samantien takaisin. Vau. Kauan teki töitä, kaksi kertaa sillä oli selvästi haju mutta ei jostain syystä lähtenyt paikallistamaan vaan jätti asian sikseen. Kerran sitten nosti jalkaansa kun oli jonkun aikaa etsinyt. Sitten se meni ihan esineen viereen ja nuuhki sitä. Taisin kehua tai sanoa tuo. Sitten se nosti sen kyllä. Palautuksessa tiputti matkalle. Otin sitten uudelleen ja vein esineen lähelle, Aatu ootteli istumassa ja hyvin pysyi. Sitten etsimään ja teki hetken töitä mutta nyt sillä oli selkeästi koko ajan haju. Kehuin kun ei jättänyt sitä hajua vaan jatkoi esineen etsimistä. Sitten se löysi ja toi, en muista tippuiko.

Sylvi sitten. Se löysi melkein heti kun osaa paremmin etsiä. Se tarvitsee vahvistusta että ottaa esineen suuhun kun löytää. Ainakin tämän muovikravan kanssa. Lähti ilman krapaa ensin mutta palasi takasin ja otti sen mukaan, taisin sillekin sanoa että tuo. Sylviltäkin tippui melkein mun eessä se. Toisen kerran sitten samalla kaavalla kuin Aatun kanssa ja tarkoituksena molemmilla oli harjoitella tuota luovutusta. Sylvikin ootteli niin nätisti istumassa kun vein krapan ihan siihen melko lähelle! Sitten töihin ja jännä kuinka nämä unohtaa vaikei siitä montaa tuntia ole. En muista puhuinko mitään kun se esineen löysi vai kuinka se nyt oli mutta kun se tuli mua kohti mä vähän peruutin pienin juoksuaskelin että tulee kovempaa luokse asti eikä putoaisi. Taisi pudota vain sen takia että mä en saanut kiinni. Tai jotain sinnepäin.

Seuraavalla kerralla otetaan joku helpompi esine taas joka on iisimpää ottaa suuhun ja pitää siellä ja tarkkaillaan tuota tuomista.

Kotipihassa tuli tuttu auto vastaan, vanhempien auto. Koirat oli irti ja ei sitten millään meinanneet järjestäytyä sivuun. Täytyy harjoitella tätä vielä ja nyt oli vielä vaikeampaa kun tunnistivat auton. Sielä minä sitten keräilin kolmea koiraa ja ainakun sain yhden niin toinen lähti. Pöh. Hetken sai kotona laskeskella että pääsin tästä hallitsemattomasta sekamelsakakohtauksesta yli.  Täytyypä ottaa ihan kuivaharjoitteluun aina välillä koota lauma tien sivuun ja johonkin nättiin järjestykseen ja sitten vapautus.