Perjantaina tein pitkästä pitkästä aikaa molemmille koirille esineruutua. Ei ihan ruutu täysissä mitoissansa mutta semmonen kiva pikku ruutu jossa kuitenkin sai vähän tehdä töitäkin.

Aatulle yksi sukka piiloon ruudun keskivaiheille. Ennen kuin päästin sen ruutuun otin tuomisharjotuksia toisella sukalla. Sukka maahan ja käskyllä toi ja vaihto namiin. Semmosia kolme kipaletta ja sitten ruutuun.

Hetken pikkumies sai tehdä töitä, löysi sukan ja toi käteen asti ja vaihto namiin  Olin itse koko aika hiljaa, en kehunut esineen löytymisestä ja suuhun ottamisesta. Aatu on välillä sylkenyt suustansa esinettä kesken homman, tämän perusteella ainakin se kehu oli se joka sen tuomisen lopetti ja aatteli ehkä että tämä oli tässä kun niin kehuttiin ja äkkiä palkkaa hakemaan.

Sylville kaksi esinettä, sukka etukulmaan kuoppaan ja kynä lähempänä takareunaa. Sukka löytyi heti vaikka luulin että kuoppa on vaikea  Olin hiljaa Sylvinkin tuomisen ajan. Sitä ei kehuminen ole häirinnyt. Toi käteen ja namipalkka. Sitten uudelleen ruutuun. Nyt sai tehdä tovin hommia kynän löytymiseksi. Loppujen lopuksi oli vähän puskien takana enkä nähnyt loppuun asti touhua mutta sieltä sekin löytyi ja tuotiin käteen asti.  Vaihto leluun ja sitten hetki riehuttiin. Olin toisenkin tuomisen ajan hiljaa.

Sylville tehtiin joku viikko sitten ruutu jossa oli vieras sukka (ja taisi olla vielä Leon kertaalleen kuolaamakin) ja minun hiuslenkki. Sukka oli taas helppo ja hiuslenkki joka oli aika lähellä etukulmaa ja lähetyspaikkaa tuotti pienelle töitä. Aika pitkään etsi ja ehdin jo miettiä että miten sitä autan vai autanko mutta eihän se minun apua tarvinnut kun sai hajun ja sieltä se pieni hiuslenkkikin nousi. Tämän löytymisessä en ollut hiljaa

Sylvi on kyllä mitä mainioin etsijä kun se ei lopeta ennenkuin jotain löytyy eikä kysele ja vilkuile apuja minulta.

Aatu on kyllä ihan samanlainen. Se ei edes välttämättä lopeta etsimistä vaikka jotain löytyykin.

Tänään olisi ollut hakutreenit mutta Sylppysein ontuu.  Ehdin jo vähän säikähtää että Piiran ohjeen mukaan solmittu sideharsokuntoutus on mennyt vähän vinksalleen  mutta kun vääntelin ja kääntelin ja painelin sain oikean takajalan varpaan koskemisesta aikaan vähän reaktiota ja vaikerointia.

Mennään heti torstaina sitten lääkäritädille asia varmistamaan nyt kun on päällä kaikkia noita kuntoutusoperaatioita. Ja piti lähteä viikonloppuna Raaheenkin korkean paikan leirille jäljestelemään ja kaikkea muuta kivaa

Viime viikolla tehtiin hakutreeneissä pistoja. Ei Lohtajan leirin jälkeen oltu oltukkaan hakuilemassa.

Pistoissa neiti hieman kuumuu  mutta saa niissä niin kivan asenteen ilmasuun että tuntuu oikealta välillä niitä ottaa. Samalla oppii lähettämisen joka joskus saattaa helpottaa etsintää jos voi koiransa jotakin lähettää tarkistamaan. Ja samalla saa myös vaihtelua treeneihinsä.

Otettiin kaikki neljä pistoa ääniavulla että lähtee suoraan, tuuli kävi kyllä niin kivasti että olisi voinut jättää ääniavun pois mutta ei nyt sillä hetkellä hoksottimet pelannut. Mutta aika hienosti neiti etenee eteenpäin, sehän kun ei ole PKmaisesti saanut pohjakoulutustansa pistojen kautta.

Tällä hetkellä pikakelaus makkararingistä eteenpäin on vaiheessa jossa kerrotaan koiralle että minä tulen aina maalimiehelle paikalle ja sinä vain haukut siihen asti.

Suunnitelmiin kuului myös että jos sinä koira lopetat haukkumisen sielä maalimiehellä niin minä pysähdyn enkä hiljaisella hetkellä tule sinne päin. Tämä on vaan ainakin vielä käytännössä osoittautunut hyvin vaikeaksi toteuttaa.

On otettu käyttöön myös lelupalkka ruokapalkan jälkeen viimeisellä maalimiehellä kun työliivit on otettu pois. Lelun kanssa sitten rallattelee autolle.