No niin. Nyt on blogiin kirjoitteluinto ilmeisesti laantunut viime viikkoina pikkusen.

Aatu on jo kisannut kahdesti ja reenannut yhtä monta kertaa ulkokentällä. Ja kyllä se on vaan mukavampaa. Vaikka meidän kentällä tuulee aika usein ja aika kovaa. Hämeenlinnan kisoista toimme kaksi hylkyä ja yhden vitosen, Seinäjoelta ei enempää eikä vähempää kuin neljä hyllyä. Nyt täytyy alkaa treenamaan ihan tosissaan tuloksien tekoa. Valmennusryhmän treeneissä viime viikolla meni jo tämä harjoittelu ihan kivasti.

Sylvi ei ole reenannut agilityä nyt kauhiasti, huhtikuun lopulla kun oli viimeiset maneesireenit. Sen piti pujotella ennen ulkokautta mutta ei se pujottele. Pitkän pätkän pujottelee kyllä ilman käsiapua jotta ei se kaukana ole. Kontakteilla se on käynyt kerran ulkona. Aika kivasti ite hakee paikan. Ja mikä mukavinta kun mulla oli molemmat koirat vapaana ja Sylville oli kosketusalusta maassa ni Aatu poika se alkas tarjoamaan siihen koskemista.  Sylvin viimesistä treeneistä muistan sen että totesin sen täytyvän opetella hakemaan esteitä ihan suorassa linjassa. Sylvi kun tahtoo tykätä tuosta juoksemisesta vaan niin hirmuisesti ja se keskittyy siihen ja sitten jos yritetään mennä joku este siinä niin se voipi hyvinkin varmasti vaan kinnata täysillä ohi. Hassu tyttö. Sen putkeen sihtaus kaikkein hauskin. Hyvin totisena lähtee painamaan kun käsken putkeen mutta silloin tällöin aina sihtaa ohi ja juoksee vierestä.  Nyt aletaan käymään Sylvinkin kanssa vähintään kerran, mielummin kaksi viikossa kun on kentälle avain ni voidaan mennä melkein koska vaan passaa. Aatulla on reenit keskiviikkosin ja torstaisin, Sylvillä hakureenit maanantaisin ja työvuorolistoissa hyvin usein aina se yks iltavuoro täytyy johonkin mahduttaa ni on ihan kiva reenata Sylvin kanssa vaan ihan itekseen silloin kun itelle sopii.

Sylvi onkin hakuilussa edistynyt ihan pelottavan lujaa tahtia, ite ei meinaa pysyä samassa kehittymistahdissa ollenkaan. Se on nyt kolme kertaa tehnyt ihan etsinnän, kaksi tai kolme maalimiestä. Se tekee koko ajan hyvin töitä, ei ajaudu eikä painele kilometrien päähän vaan pysyy näköetäisyydellä ja käy aina välillä kiertämässä meidät. Kun se saa hajun se osaa hienosti paikallistaa ja maalimiehellä se istuu ukon eteen, (ei siis tryykää syliin vaikka se muuten on sitten aina änkeemässä kaikkien syliin) ja tarjoaa haukkua jo melkein ilman maalimiehen avustusta. haukkuminen lisääntyy joka kerta ja viime maaanantaina voitiin jo puhua sarjasta kun sieltä tuli kuusikin haukkua putkeen. Se ei enää lähde liihottelemaan maalimieheltä minnekään vaan pysyy sielä ja kun maalimies tuo koiran mun luo se pysyy maalimiehen kanssa ja jos ajautuu sen edelle kääntyy heti odottelemaan ja haukahtelemaan ukon kanssa. seuraavaa ukkoa se lähtee etsimään vasta kun minä annan luvan, sitä ennen se asettuu mun vasemmalle puolelle, seisoo tai istuu ja katsoo silmät loistaen mua ja odottaa melkein kuola valuen koska mä naksautan tai annan käskyn lähteä etsimään lisää. Ja sitten taas mennään. ihan loistava pieni kaveri. Se jaksaa tehdä töitä, kerran käännyn väärään suuntaan ja maalmies ei ollutkaan siinä suunnassa joten Sylppy joutui vähän kauemmin tekemään töitä ja sehän teki. Seuraavalla kerralla voisi aatella josko ottaisi yhden maalimiehen vaan. Vaikka toistoja se tarvitsee mutta jos kerran ottaisi väliin aina jonkun himolyhyen treenin että nuorelle koiruudelle jäisi aina välillä oikein into ja nälkä päälle. Välillä otetaan myös aina noita pistoja joita se on nyt tehnyt.

Takku se porskuttaa niin pirteästi vielä vaikka  syntymäpäivät lähestyy että. Eilenkin illalla mettässä se tuli niin kovaa laukaten perästä että se näytti siltä että juoksee ihan justiin ojaan. Kun tuo puoli on sitten vähän höpöhöpöä sillä tuo liikkeiden hallinta ja skarppina oleminen aina välillä. Nyt en ole sitä iltaisin yrittänytkään jättää kenenkään kanssa enää yksin kun ei se näytä onnistuvan. Kuskaan sitä vanhempien luo hoitoon, asuvat silleen tässä matkan varrella melkeen. Päivät se vielä on rauhallinen ja nukkuu, kerran aamulla otin Aatun mukaan kun menin sen kanssa klinikalla käymään päivällä ja vein vanhempien luo vähän lyhyemmälle hakumatkalle kun töistä päin kävin. Niin kun kotiin mentiin sitten iltapäivällä niin Takku nukkui rauhallisesti. Silloin ei siis ole väliä vaikka yksi on poissa.  

Aatulla alkasi siis korvat vaivaamaan, rapsutteli ja riiputteli aj pudisteli päätä. Ei sielä onneksi tulehdusta ollut mutta meidän herkkä-Aatua vaivaa niin pienetkin klöntit sielä korvan sisällä että.  Ja ihan hyvä että vaivaa, ei pääse sitten mitään pahempaa tulemaan. Korvatippoja saatiin sille viikoksi ja tänään viimeinen päivä niitä tiputellaan. Ehtii hyvin menemään varoaikakin ennen Kokkolan kisoja. Toivon että tipoista johtuu että se ei kuule kovin hyvin. Eilen aamulla kun se oli irti ja tultiin meidän pihaan ja tuli naapuri vastaan. Käskin sitä sitten lähemmäs mua mutta se ei reagoi mitenkään, kävelee vaan eteenpäin. Oikein säikähdin kun Aatu ei ole oikeestaan sellanen kaveri joka ei tottelis. Se kun reagoi aina hyvin pienestä. Sen takia sitten vähän säikähdinkin että nyt sillä menee kuulo. Mutta toivottavasti johtuu tipoista joita on tukittu korvat täyteen. Sitten se kuulee kyllä kun on vieressä ja pitää kontaktia mutta kun edessä tai kauempana niin aika kovaan ääneen saa sanoa että se hätkähtää ja kuulee.  

Meidän Sylvistä on tullut oikein Suuri Saalistaja, se vähän väliä ponkasee puskaan ja pylly pystyssä tonkii sielä. Kerran sai kiinni päästäinen-vai mikä  lie onkaan pieni mönkijä kuitenki-mutta päästi sen sitten pois suustaan. Taisi mullakin olla jotain osaa siihen että irrotti otteensa. Kaksi kertaa se on singonnut niin ettei ole kuullut mitään, toisen kerran mettässä singahti suoraan kakssataametriä ja tuli sitten kun olin jo jonkin kerran huutanut. Sen jälkeen ihan kivasti kuunteli kun kielsin. Mutta toisen kerran vanhempien luota kun vein ulos ja vielä pimeällä etten edes nähnyt missä se meni. Muutaman minuutin huutelin, tuntui kyllä ikuisuudelta, ja sitten se tuli aivan läkähdyksissä takas aivan ilosena ja sen näkösenä että karkuun se pääsi. Onneksi oli toisaalta myöhä ja pimeää niin liikennettä oli vähemmän. Kerran lähdettiin vanhempien luota ja kun ulko-oven avasin oli cityjänis siinä parinkymmenen metrin päässä mutta kun ehdin sen näkemään ja kielsin jo hyvissä ajoin ni Sylvi singahti vaan viistoista metriä ja tuli sitten takas.

Huomenna alotetaan terveystutkimukset ja mennään peilaamaan Sylvin silmät. Alotetaan halvemmasta päästä.  Perjantaina korkataan myös jälkikausi kun lähdetään vähän kokeneempien kavereiden kanssa tallamaan ja kokeilemaan Sylpynkin kanssa peltojälkeä.  Viikonloppuna voisi kokeilla tehdä myös noille partasille verijälkeä.

Sylvin paino on ollut nyt 13 kilon hujakoilla, vähän päälle. Nyt se on aika laihassa kunnossa sitten. Haetaan jonkunlaista tasapainoa ja ehkä pientä lisäystä painoon, ainakin ettei se enää sitä menettäisi.

Täytyy ottaa tänään uusia kuvia ja lisäillä tännekin.