Mä olen joskus kieltänyt Sylviä syömästä lenkin varrella. Nyt sen ei tartte kun ottaa keppi suuhun tai laittaa nenä maahan kun Aatu alkaa huutamaan. Ensin Sylpylle ja sitten mulle että nyt se taas tekee sitä. Poliisi.

Kun Takku jää jälkeen ja lähtee väärään suuntaan lähtee Sylvi sen perään ja kiertää sen niin että Takku vaihtaa suuntaa. Paimen.

Ennen kun Sylvi tuli teki Aatukin niin että kun Takku oli kauempana se kävi sen luona. Nyt tämä vanhuksesta huolehtiminen on selvästi siirtynyt Sylvin tehtäväksi.

Sylvin kanssa manantaina hakuilemassa. Ilmaisutreenit jatkuu. Kolme maalimiestä parinkymmenen metrin päähän tiestä josta laitoin Sylpyn sinne. Nyt haukkuja tuli neljä-viisi - ehkä jopa kuusikin putkeen! Vau. Ja niin kovin helposti sieltä lähti ääntä. Tästä jatketaan taas.

Ilta oli aika kylmä ja Sylvin oli hyvä autossa ootella Pomppa-takki päällä.  Kotiin tullessa käytiin kurkkimassa keittiön ikkunasta ja täällä Takku makasi omalla paikallaan ja huusi kurkku suorana. Nyt annoin sille ruuankin ennenkuin lähdettiin ettei sen tarvitse sitäkään oottaa. Enää ei luultavasti koitetan jättää sitä iltaisin. Tai ehkä koetan vielä kerran niin että kaikki koirat on kotona ja katsotaan onko rauhallisempi kun kaikki on paikalla.

Tänään oli seinänaapuri tupakalla pihalla ja kysyin huutaako minun koira usein täälä. Välillä kuuluu, eli luultavasti aina silloin kun meikäläinenkin sen kuulee. Päivät se on hiljaa. Onneksi ei ollut naapurin tyttö kauhean pahana, eivät mene aikasin nukkumaan ja hänkin usein iltatöissä. Huh.