Tänään oli sovittuna treffit Sylvillä ja Ykällä kentälle. Ykä on viisitoistakuukautinen lyhytkarvacolliepoika. Aika uros jo. Sylvi aivan hämmentyi eikä oikein tiennyt oliko nyt kivaa vaiko eikö. Mutta aika narttu sieltä taas putkahti ja antoi Ykälle niinkuin kunnon nartun kuuluukin kun liian iholle tunki. Loppua kohden se Ykä taisi kuitenkin olla aika kiva kun sitä piti koko ajan seurata. Ja kun Ykällekin valkeni että tämän neidin kanssa täytyy vaan juosta täyttä vauhtia eikä tassuilla läiskiä ja yrittää heti läheisempää painituokiota niin johan toimi. Mutta kyllä onkin Sylvi vielä vauva. =)

Ja kyllähän me treenattiinkin. Sylvin kanssa putkea, nyt se oli jo välillä vään mutkallakin Ykän jäljiltä mutta se ei pentua häirinnyt. Se sukeltaa sairaan kovaa ja nyt jo käskykin on aivan selvä. Enää ei kertaakaan hyppinyt mun käteen niinkuin aikaisemmin. Merja kun treenas Ykän kans ja käskytti putkeen niin Sylvi lähti joka kerta juoksemaan lujaa jonnekin. Vaikka putki nyt ei sillä kertaa ollut ihan lähellä.. Kiersi siivekettä molemmin puolin, kaikki oikein. Lisättiin toinenkin hyppy toisen viereen ja kierrettiin molemmat ja oikein. Sitten pujottelua. Muutaman kerran peruuttaen, hyvin meni. Sitten Merja sanoi että eteenpäin suunta. Tätä mun pitää itse hieman treenata. Lähti alku hyvin mutta käsi ei tahdo pysyä mukana kun koira menee lujempaa. Välillä aina kun oli Ykän vuoro mennä käveltiin Syltyn kanssa ja hyvin se pysyi. Välillä lähti spurttiin rataa päin mutta tuli heti kutsusta. Välillä se lähti variksia ajamaan pitkin kenttää, tuli kyllä kun sain naurulta kunnon kutsun aikaseksi. Lintukoiraa en ookkaan hoksannu siitä suunnitella. =)

Merja taisi ottaa myös kuvia Sylvistä. Täytyypä pyytää kauniisti.

Illalla lähdin Aatun kanssa vähän tokoilemaan kun kävi toista sääliksi kun en ottanut mukaan. Tarkotus oli suunnata Merikaarron kentälle tai joku semmonen jonka kyltin oon nähnyt. Päädyimme kuitenkin Merikaarron ala-asteelle. Sitten pimeys jo taas yllätti enkä viittiny mennä enää kentälle kun ei ollut kunnollista heijastusta ja kenttäkin oli ilman valoja. Mutta saimme oikein kivoja onnistumisia tälläkin matkalla. Koulun luona tehtiin paikalla makuu. Laskin sataan hissukseen. Käännyin välillä selin ja vaihdoin välillä remmiä kädestä toiseen ym. muuta pientä häiriötä. Hyvin kesti. Palasin hissukseen vasemmalta viistosta ja koiran aivan taakse ja sivulle ja heti lelu kehiin. Yritin hetken saada sitä lelun kanssa edes vahingossa sivulle istumaan mutta ei tällä kertaa millään. Sitten se vähän meinasi kiehua yli eikä oikein malttanut nostaa lelua maasta, huusi vaan. Sitten tajusin jo ajoissa helpottaa menemällä ihan viereen maahan käsi ojossa ja nostihan se ja saatiin palkattua. Maksamakkara teki tehtävänsä eikä oikein malttanut sen takia edes lelua katsoa. Mutta muuten sillä toimi oikein loistavasti. Otettiin sivulle tuloa, ei haukahtanut kertaakaan, sellaista pientä ininää vaan. Perusasennosta seuraamaan lähtemistä muutaman askeleen. Sitten seuraamista erikseen muutamia askeleita. Maahanmenoa joka onnistui kaikilla kerroilla. Liikkeestä maahanmeno, suoraan palkka. Sitten otin muutaman askeleen ja palkka. Sitten tein pienen lenkin ja palkkasin paluumatkalta. Lopetettiin taas suoraan palkkaan.

Aatu ja Sylvi painii nyt enemmän kun koskaan. Vähän väliä on väännöt meneillään. Aatu ei ainakaan vielä osoita minkäänlaista urosmaista kiinnostusta siihen. Onneksi.

Ensi viikolla on kolme iltavuoroa jotka haittaavat aina vähän harrastamista. Torstai on vapaapäivä ja viikonloppu töitä. Jäljet täytyy joku aamu ehtiä tekemään kaikille, nyt on sen verran pitkä paussi ollut niiden kanssa.