Synttärisankareita, agilitytauko ja operaatio pelastuskoira etenee jälleen

Maaliskuun lopussa Aatu täytti 9 vuotta

ja huhtikuun alussa Sylvi täytti 3 vuotta

Maaliskuun puolessa välissä koirat kävi fyssarilla jonka jälkeen Sylvi alkoi käyttää ilmeisesti kroppaansa erilailla kuin ennen eikä enää hypännyt hyvin parilla treenikerralla. Jäätiin pois ryhmästä ja nyt pidetään kunnon jumppatauko jonka jälkeen pitäisi alkaa opettaa sitä hyppäämään. Kaikki pitää näköjään oppia kuitenkin kantapään kautta vaikka luulikin joskus että tietää mitä tekee. Olisi siis pitänyt opettaa toinen hyppäämään eikä vain katsoa että hyvin se näyttää menevän ihan itekseen ilman kummepia opettamisia

No, siinä ei sen kummempaa draamaa ole, sitä tulisi vasta sitten jos jatkettaisiin niinkuin ennen.

Aatu oli taas vaihteeksi antibiootti kuurilla joku viikko sitten, lopetti pissaamisen miltei kokonaan ja vaikka ihan selvä asia tulehdus ei ollutkaan niin jotain ilmeisesti kuitenkin oli kun kuuri auttoi. Eturauhasenkin lääkäritäti tarkisti varmuuden vuoksi vaikka kastroitu onkin kun oireet olivat ihan samat kun niiden tulehdusten aikana

Se on myös kahden kuukauden remmikävelyiden jälkeen päässyt muutamia kertoja metsään vapaana kulkemaan kun alkaa lumet lähtemään ja vähän väliä saa olla toppuuttelemassa toista kun meinaa alkaa painamaan täysillä Sylvin kanssa.

Pelastuspuolella ollaan treenattu teollisuusalueilla, parkkipaikoilla, taajamissa ja moottorikelkan kyydissä olemista. Sylppy oli aika jännittynyt ja ehkä hieman hirvitti sitä siinä kohtaa mutta sen jälkeen oli heti maalimiehen etsiminen eikä pieni jännitys vaikuttanut sen työskentelyyn millään lailla.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä järjestettiin pimeäkokeet haussa. Oli tarkoitus ensin tehdä sekä päivä- että pimeäosuus mutta koska lunta on vielä metsässä aika tavalla ei riittävästi koealueita löytynyt. Päiväosuus siirtyi sitten myöhemmäksi.

Meillä Sylvin kanssa siis vuorossa loppukokeiden pimeäosuus jossa etsintäalue on kolme hehtaaria, aikaa 45 minuuttia ja etsittävänä kolme maalimiestä.

Sylvi oli ihan liekeissä ja hallintaosuudessa meinasi lähteä lapasesta vähän väliä kun piti kulkea hallinnassa testaajan luo paikalla se istui kuin tatti sen aikaa kun tein etsintäsuunnitelman jota vaihdoin ainakin kolmesti ennen kuin edes päästiin maastoon Se on joskus niin hankalaa päättää mistä päin tuulee vai tuuleeko ollenkaan. Varsinkin kun suunnitelma tehtiin eri paikassa ja eri suunnassa kuin alue on ja sitä aluetta katsoo vain kartalta. Jep, suunnistustaitoja täytyy vielä kehittää.

Kuitenkin, kun alue oli nenäni alla huomasin vasta mistä päin tuuli tulikin ja vaihdoin viimeisen kerran miten alue käydään läpi. Suorakaiteen muotoinen alue lähdettiin vasenta laitaa kulmaan josta oikean puoleiseen kulmaan ja sieltä sitten sikasakkia takasinpäin alue läpi. Tuuli kävi meidän oikealta puolelta.

Sylvi meinasi siinä aivan lähteä lapasesta ja vinkui ja vikisi eikä meinannut millään rauhottua vierelle ennekuin saa luvan lähteä töihin mikä on tapana aina joka kerralla. Sen levottomuudesta tiesin että sillä on jo haju ja että ampuu todennäkösesti samantien maalimiehelle. Ja kas, kun päästin sen töihin niin sinne se sitten miltei samointein lähtikin. Lähti alueen oikeaan reunaan, katosi näkyvistä, hetken odottelin ja kerroin vaihtavani suunnitelmaa ja lähden koiran nenän perässä. Ei ollut nyt kuitenkaan meikäläisellä hetkellisesti hajuakaan minne asti koirani lähti joten ei auttanut kuin odottaa koska kuuluu haukku. Ja sittenhän se alkasikin haukkumaan, aika kaukana joten joutui tekemään heti pitkän ilmasun alkuun. Sielä se kuitenkin haukkua louskutti kunnes pääsin paikalle, annoin samantien maalimiehelle palkan. Tästä ilmasusta saatiin arvosanaksi 2 (1 on erinomainen 2 hyvä ja 3 sitten joku tyydyttävä varmaankin), testaajan mielestä se oli vähän epävarma.

Päätin palata alkuperäiseen etsintäsuunnitelmaan siihen paikkaan josta lähdettiin nostamaan tämä ensimmäinen ukko.

Matkalla takasin testaaja käski pysäyttää koiran (kokeen aikana on joko luoksetulo tai pysäytys). Tässä ei ongelmaa, Sylvi oli aika lähellä mua ja tuli juuri mua kohti ja pysähtyi samointein.

Eli takasin alueen vasempaan reunaan, miltei alkuun koska se lähti heti hajun perässä. Tuuli kävi aika hyvin koska Sylvi oli aika paljon vähän väliä alueen ulkopuolella eli meidän vasemmalla puolella. Kutsuin sitä aina välillä sieltä lähemmäs. Kuljettiin varmaan noin puoleen väliin tätä reunaa kun Sylppyrä lähti taas alueen oikeaa reunaa kohti ja katosi. Näissä aina vähän mietityttää että mitäs nyt teen. Mutta sen tiedän että se ei katoa kuin silloin kun saa hajun. En vaan voi lähteä sen perään kun en tiedä minne se menee . Ei auttanut nytkään kuin pysähtyä ja odottaa koska ilmasee. Toinen siis tekee tämän hajun paikallistamisen ihan itsenäisesti kaukana musta. Ja sitten se alkoi haukkumaan. Nyt ei ollut ihan niin kaukana mutta ihan hyvän hetken sai haukkua. Tästä ilmasusta sai 1. Sielä haukkui kun mentiin paikalle ja sitten taisi tietää että pian saa palkan ja taisi kävästä maalimehen päällä joka makasi . En hirveästi katsellut ja miettinyt mitä se tekee ukolla ja kuinka paljon liikkuu, sen kun vain työnsin aina purkin ukon käteen kun paikalle pääsin. Jätetään hienosäätö treenailuihin.

Ja taas, paluu vaempaan laitaan ja jatkamaan kohti kulmaa. Kulmasta jatkettiin L:n muotoisesti toiseen takakulmaan. Siinä aika lähellä alueen oikeaa takakulmaa juotin koiraa, suunnistaja otti suuntaa, kysyin kuinka kauan ollaan etsitty. Reilu parikymmentä minuuttia. Vasta! Mietin siinä että alue on jo käyty aika hyvin läpi koska mentiin vasenta laitaa, tuuli kävi oikealta ja koira sai kaksi maalimiestä jotka olivat enemmän alueen oikealla laidalla niin hyvin nenäänsä. Pohdin miten jatkan, siksakkia niinkuin alunperin suunnittelin, kierränkö mahdollisesti alueen eli takasin oikeaa laitaa vai halkasenko alueen läpi. Olisin luultavasti päätynyt siksakkiin takasinpäin koska vaikka alue oli mun mielestä koira hyvin käynyt läpi voi olla että sielä on maastossa kuoppia ja kiviä ynnä muita joista ei tuulen mukana ole hajua saanut ja jotka tulisi sitten tarkastettua siksakkaamalla alue vielä takasinpäin.

Ei tarvinnut kuitenkaan jatkaa koska neiti pikkusylvi teki taas katoamistempun (ihanan itsenäinen! ) siinä seisoskellessamme. Siihen kulmaan jota kohti olimme menossa. Ja haukku alkoi. Tästä ilmasusta 1.

Muita arvosteltavia osa-alueita on ohjaajan osalta etsintäsuunnitelma josta 1 , ei siis ole lukumäärärajaa monestiko sitä saa vaihtaa esimerkiksi ennenkuin edes alueelle päästään , ohjaajan toiminta 1. Kommentit " muutti suunnitelmaa tarpeen mukaan, luki koiraa hyvin, etsintäsuunnitelma tuki koiran työskentelyä erinomaisesti."