Aatu ja Takku on majaillut nyt viikon verran vanhempien nurkissa. Alkasi tämä toinen juoksu haittaamaan liikaa jo ensimmäisellä viikolla Aatua eikä enää höpöhöpö puheet auttaneet ja saaneet sitä lopettamaan nuuhkimista. Ja parempi sen muutenkin ylikierroksilla olevalle eturauhaselle ettei kokoaikaa nenässä haise juoksunen Sylvi. Takku meni siinä sitten vaan bonuksena, vaikka kyllä sekin haisteli nyt kun ensimmäisestä juoksusta ei tajunnut yhtään mitään.

Joten me ollaan nyt oltu Sylvin kanssa ihan kahdestaan. Piti kauheesti alkaa jäljestämään kun kentälle ei ole asiaa mutta meni puolitoista viikkoa ennekuin tehtiin ensimmäistäkään. Sellasia parinkymmenen metrin pätkiä ollaan tehty nyt kolme, ensimmäisellä kerralla yksi ja seuraavalla sitten kaksi. Namia joka askeleella ja ensimmäisellä oli pieni pätkä ilman. Hyvin pysyy nenä maassa ja pellolle on nämä tallattu. Jos ensi viikon jatkais vähän tiuhempaan noiden tekoa niin saisi sellasen pohjan ja rutiinin hommaan.

Sylville on tehnyt ihan hyvää varmaan olla vähän yksinkin välillä. Ensimmäisinä pävinä se jäi lenkillä kattelemaan taaksepäin ja aina kun autolle mennään se menee iloisena ja sen näkösenä että oottaa että sielä on joku pieni terrieri vastassa.

Muuten sen juoksut ei haittaa elämää juuri ollenkaan. Se on hyvin siisti eikä ole mieleen tullut että pitäis housut hankkia. Läähättänyt se on vähän jonkun päivän ja ulos sen on pitänyt päästä useammin jo ennen kuin juoksu varsinaisesti alkoi.

Ja mihinkäs me sitten jäätiin agilityn treenauksessa ennen taukoa.

Yhdeksän estettä oli pisin radan pätkä joka mentiin, mukana hyppyjä, putkea ja kontaktit. Kepeillä se pujotteli noin puoleen väliin pisimmillään sillä toisella puolella ja palkkailin joka yrityksestä, kyllä se sieltä tulee. Puomilla on vielä kosketusalustat apuna, kerran menty yksittäisenä esteenä ilman.

Rengas ja pituus on ollut vain yksittäisenä esteenä, pussia jonkun verran myös radalla mutta se on aina loppunut siihen. Myös muuri on ollut hyppyjenkin kanssa. Pöytää ei olla tehty ollenkaan ja keinu on hyvin alkutekijöissä. Alettiin nyt pudottamaan keinua maahan, kymmenestä sentistä ensin ja siihen jäätiin.

Juoksun jälkeen sitten ratatreeniä, renkaan, pituuden, muurin ottamista mukaan ja hyppyjä aletaan pitämään pääasiassa maksikorkeudella, nyt ne on medistä 55 senttiin.

Pelastuskoirien soveltuvuustesti piti olla 23. päivä mutta se on peruttu testaajan pitkän työkomennuksen takia ja siirtyy pidettäväksi myöhemmin syksyllä. Toivottavasti päivä on sopiva että pääsisimme mukaan, on sen verran mielenkiintoinen juttu. Kerran ollaan oltu kesätauon jälkeen oltu treenaamassa hakua. Sylpyn kanssa ei menty metsään vaan otettiin vaan paikoiltaan ilmasutreeniä. Nyt ollaan treenattu ennen paussia paljon etsimään lähtöä ja etsimistä, Sylvi lähtee etsimään vasta luvan saatuaan ja osaa hienosti etsiä ja pitää hyvää etäisyyttä. Sitten se kun maalimies löytyy on ollut vähän sellanen että haukutetaan vähän ja tuodaan pois. Nyt treenattiin sitä loppuosaa sitten. Maalimies meni parinkymmenen metrin päähän, vapautin koiran ja se meni ukolle haukkumaan, haukkui hienosti ja minä tein vähän häiriötä kävelemällä edestakasin siinä kun Sylppy oli maalimiehellä. Hyvä treeni, hienosti haukkui pitkän pätkän välillä ja vähän katteli välillä varsinkin kun lähdin poispäin kävelemään niiden luota. Tätä lisää ainakin vielä seuraavan kerran ja sitten jos siirtäisi saman treenin metsään.

Ja entäs Aatu sitten. Päästään kisaamaan seuraavan kerran PM:iin syyskuussa. Nice. Aattelin käydä ensi viikolla epävirallisisssa kisoissa reenaamassa kisaamista kun siitä on niin kauan kun ollaan sitä harrastettu.  Keppien sisäänmenoja sen kanssa täytyy kovasti treenata, kontaktit on nyt mennyt taas ihan kivasti, sairasloman jälkeen näytti tulevan vähän takapakkia ja ne oli kuin unohdetut taas. Lähdössä se pysyy kauan, ei enää lähde ensimmäisen askeleen jälkeen perään vaan pääsen monen esteen taakse. Sitten kun se on vähän kuumentunut, mennyt ehkä jo yhden pätkän niin se alkaa sormen liikuttamisesta lähteä mutta ei ole yhtään niin ärsyttävää kuin tuo heti perään lähtö. Muuten sen kanssa on ihan huippua mennä.

Äitin kanssa se on päässyt metsään ja ruokkiksilla käyn sitä joskus kattomassa. Se on niin helppo ja huomaamaton hoidokki. Toisin kuin Takku joka varsinkin nyt kun ilmat on viilentynyt vaeltelee pitkin kämpää aamusta iltaan.  Sen pitäis vissiin kans päästä mettään lenkille. 

19.9. on Tampereella ryhmänäyttely jonne on ilmoitettu molemmat koirat. Ja tuli H:ta tai ei niin seuraavalla viikolla on Aatun kastraatio sitten ja se jää toivottavasti viimeiselle sairaslomalleen. Sitten seuraavan kerran kisataan marraskuussa Kemissä ja siitä eteenpäin ilman taukoja toivottavasti loppu ura. Sylvinkin on tarkotus kisata viimeistään tuolloin Kemissä, ehkä hyppäreillä ennemminkin riippuen tuosta keinusta kuinka se etenee.