1.5. Aatun kanssa Vappukisoissa Seinäjoella. Kolme rataa, tuomarina kahdessa Kari Jalonen ja hyppärillä Rauno Virta. Kivat, aika teknisetkin radat. Ja me selvittiin niistä

Ensimmäisellä tehtiin nollaa loppuun asti, sitten piti muurin kautta mennä An alla olevaan ja putkeen ja sen jälkeen pari hyppyä enää. Aatu ei mennyt putkeen vaan Alle. Sen kanssa ei voi luottaa kyllä putken vetovoimaan, tämä oli jo toinen kerta kun niin tein eikä ne sitä vedä niin kovaa. Aatu menee kyllä kontaktille varmemmin kuin putkeen jos ovat vierekkäin. Toisin kuin jotkut Sylvinimiset...   Johtuskohan kontaktien veto siitä että niitä on tehty niin "vähä" viimeaikoina Aatun kanssa. Raukka ole saanut paljoo muuta tehdäkään.

Olisi pitänyt ottaa muurin toiselta puolelta koira niin olisi saanut ite liikkua koko ajan ja viedä sillä putkeen. Nyt varoin vaan kun toisella puolella oli hyppy ettei mene sinne. Muuten oli ihan hyvää rataa, vähän oli mun kartalta kadoksissa pari takaakiertohyppyä, tai sitten niitä oli siirretty rataantutustumisen jälkeen.

Toinen rata hyppäri. Tässä esteet olivat pysyneet paikallansa tutustumisen jälkeen ja tehtiin tosi hieno rata. Kepeistä meni ohi melkein puoleen väliin asti ja meni sinne johonkin neljänteen väliin  Ei ollut vaikea sisäänmeno, joko minä peitin ne kepakot tai sitten sitä häiritti vieressä olevat esteet. Siinä sitten korjailtiin rauhassa sivulletulon kautta ja sitten löytyi kepitkin. Tämän jälkeen kaikki meni suurinpiirtein niinkuin käsikirjoituksessa. Harmi vähän kun tehtiin virhe, tässä olisi nähnyt mihin Aatun aika vielä rittää. Agiradoilla se hiipii niin kauan kontakteilla.

Viimosella radalla sitten tehtiin nolla. Ja näin on SM tulokset kasassa  Oli hyvä rata, alussa valui aika paljon kun käännytiin taksinpäin pituudelta keinulle ni Aatu lähti hakemaan puomin alla olevaan putkeen. Joka oli ihan pimeässä kulmassa kyllä. Mutta kiva kun irtoaisikin.  Tässäkin oli puomi ja putken suu ihan vierekkäin, tultiin puomin vieressä olevasta mutkaputkesta ja viistosti puomille. Ei ollut ongelmaa mennä puomille muutako mun päässä. Aika lähellä oli etten ohjannut liian vinosti puomille ja ohi ylösmenokontaktin. Alastulolla taas kesti vähän ja sen jälkeen saikin sitten juosta miltei suoraa loppusuoraa ainakin viisi-kuusi estettä joista yksi suora putki ja loput hyppyjä.

Aatu oli aika herttainen joka radalla istua nökötti lähdössä niikuin mitään levottomuutta siinä olis koskaan ollutkaan  oli ehkä ensimmäiset kisat joissa ei yhessäkään radassa lähtenyt kerran perään tai maannu. Viime viikkoiset treenit oli hyvät mutta sitä enne kaksissa treeneissä se ei taas pysynyt ollenkaan eikä osannut mitään muutakaan oikeestaan.

Aalle se ei meinannut oikeen pysähtyä, ensimäisellä radalla ei ainakaan ja viimosella en oo varma. joka tapauksessa se on vaikeampi sille mutta toisaalta myös nopeampi kun puomilla kestää että menee alasasti. Mä olen kyllä ottanutkin kisoissa aika tiukasti varman päälle melki pysäyttänyt sen ennen kontaktikäskyä. Nyt täytyy seuraavat kisat reenata sitten kun pystyy ja koittaa jos hakisi ite paikan vauhdista. Ja pysähtyisikin sinne. 

Aatu on saanut kesätukan, lisään kuvan kunhan saan otettua ja ladattua tänne. On niin nuoren pojan näkönen taas   Sen pohjavilla oli todellakin muuttunut paksuksi villaksi, johtunee varmaan kastroinnista... Kastroinnin jälkeistä lihoamisesta ei kyllä ole vaaraa sen verran pikkunen mies sieltä karvojen alta paljastui.

Keskiviikkona Takku kävi lääkärillä vähän tarkastuttamassa kuntoaan. Pissanäyte tutkittiin ja sydän kuunneltiin. Tuli vaari vielä takasin kotiin eikä päätynyt tuhkaksi. Sydän on samassa jamassa kuin ennen, vuosi sitten siltä on kuutu mikroskooppinen sivuääni joka pitää jo pian seitsemäntoistavuotiaalla ollakin  Jos ei kuuluisi on kuunneltu väärin sanoi lääkäri. Pissassa ei havaittu mitään, toinen kives vähän toista suurempi, sielä luultavasti kiveskasvain jotka yleensä hyvänlaatuisia eikä se vaikuta vaarin elämään mitenkään. Takapää on heikoin lenkki mutta se sai jatkoaikaa vielä, proteiinilisä joka päivä ruokaan ja liikuntaa liikuntaa. Lisäksi tietysti yleinen pihallaolo joka on Takkua vaivannut jo aika kauan. Sai "muistilääkkeitä" en muista mikä oli nimi, jonkunlainen ravintolisä sekin muistaakseni vanhuksille. 

Takku asuu nyt vanhempien luona epävirallisen virallisesti enemmän kun ei harrasta enää yksinollessaan huutamista. Se ei oikein enää hetkeen ole enää muiden mukana lenkeillä mennyt, sen verran eri tahti sillä  Ja vuorokaudesta loppuu tunnit kaikkien erikseen lenkittämiseen ja treenaamiseen. Aatu on sille jo jonkun aikaa kotona murissut eikä ole sietänyt sitä lähelleen, johtuu varmaan sen höppänyydestä. Mutta useinhan me sitä kuitenkin nähdään kun matkan varrella asuu ja tulee se aina kotiin silloin tällöin. Sylvi pitää sen niin pirteenä kun tökkii ja sukeltaa sen alle purtavaksi. Paitti eilen kun Takkukin taisi haistaa että neiti haisee juoksuiselta sai vanhuskin kyytiä kun takapuoleen osui liian kauan nenä.

Viime viikon perjantaina tein vuoden ensimmäisen esineruudun, siitä on kauan kun oon tehnyt viimeksi. Molemmille kaksi esinettä, etsittiin nyt vain omia leluja. Molemmat suoritui kiitettävästi ja tekivät töitä hirmuhienosti. Aatukin niin rauhalliseti etsi joka nurkan. 

Maanantaina Sylvin kanssa hakutreeneissä tehtiin pistoja, sei ole pistoja tehnyt kuin kerran aikasemmin. Haamuna kaikki ukot. Ei oikein osannut katsella missä ukko kun ei ole tehnyt näin. Kolme pistoa ja pääjuttu mulle oli maalimiestyöskentely ja ilmasu. Ja ne meni hyvin, pysyi maalimiehellä ja joka ukko toi sen takas keskilinjalle. Keskimmäinen haukutti pitempään eikä siinäkään onkelmaa.

Sylvin kanssa tehdään juoksuajan treenejä nyt vaan, siis maastolajeja. Pitäs jälkeäkin koittaa taas tässä joku päivä tallata.