Niin siinä käy että kun työt alkaa niin ei ehdi blogia päivittämään.

Elokuussa on ollut joka viikonloppu jotkut kisat.

8. päivä Lapualla hyppäri ja agilityrata. Sylpantteri keksi viikkoa ennen kisoja että keinu on syvältä. Tehtiin komea hyppäri jossa ainoastaan yksi väärä putken pää. Agiradalla jarrutti kääntymiseen niin hyvin että tuli jopa hypyn ohi, meni keinun mutta pyyhälsi puomin ohi. Hyviä ratoja kaikenkaikkiaan.

Aatun kanssa nämä olivat yksilöpiirinmestaruuskisat vaikka taisi niin käydä ettemme mukana tuloksissa ollutkaan vaikka kuinka kirjotin asiasta ilmottautumiseen... No, me oltiin vain melkein piirinmestareita joten eipä tuo niin nuukaa.   Agiradalla tippui yksi rima ja mentiin väärään päähään putkea, senkin kanssa. Hyppärillä sitten tehtiin nolla. Yhteistulos piirinmestiksissä siis hyl.

14. ja 15. päivä oli meidän seuran omat kisat, molempina päivinä kaksi starttia kaikille. Tulostaso meillä oli hyllypainotteinen. Aatun paras oli ensimmäinen jossa ainoastaan kepeiltä väärä sisäänmeno. Sylvin kanssa paras oli viimeinen, hyppäri jossa yksi rima ja kepeille väärin sisään. Muuten radalla pakka pysyi taas niin sanotusti kuosissa kun viikonloppuun sen kanssa mahtui aika paljon rimojen roiskimisia kuin myös niin sanottu katastrofirata jossa hypeltiin muun muassa ratanauhojen yli.....

Viime viikonloppuna oltiin Pietarsaaressa. Lauantaina Sylvin kanssa kaksi rataa. Ensimmäinen osui ihan nappiin, olin koko matkan hyvin viileän rauhallinen ja ohjasin este kerrallaan. Puomilla Sylvi jäi pitkästä aikaa sen verran liian ylös että etutassut ei osuneet maahan vaan olivat siinä puomin reunalla. Minä olin jopa niin rauhallinen että tulin sieltä takaa koiran rinnalle ja annoin uuden käskyn jonka jälkeen niinkuin aina kun tassut jää liian ylös Sylppy laittaa ne aika hitaasti oikeaan paikkaan tassu kerrallaan. Sitten vasta jatkettiin matkaa.  Matka jatkui varmasti loppuun asti ja mehän tehtiin nolla ja saatiin ensimmäinen luva kakkosista

Toinenkin rata oli samanlaista ehkä tällä hetkellä parasta meitä radalla. Kepeille meno oli vaan jokseenkin jo käsikirjoitettu kun en saanut siihen pähkäiltyä mitään hyvää vientiä rataantutustumisessa joten siihen se sitten kaatui. Ystävällinen tuomarisetä kertoi sitten palkintojenjaossa miten mun se olisi pitänyt viedä.

Aatun kanssa mulla oli esteet kyllä totaaliseen hukassa, kahdessa radassa kolmesta potkin niitä kumoon heti alkuesteillä  Hyviä pätkiä oli kyllä paljon ja viimeinen oli puhdasta puomille asti jossa kostautui sitten viimeaikaiset silmien sulkemiset kontakteilla ja setä loikkasi oikein komiasti virheen arvoisesti alas. Ja puomihan oli suurinpiirtein este numero 6   Otin alastulon uudestaan mutta niinhän Aatu harvoin osaa paikkaa hakea, pitäisi ottaa koko este. Eipä osannut nytkään enkä kehannut siinä jäädä jankkaamaan. Mentiin sitten lämppäesteille ja sielä tehtiin onnistunut puomi.

Tänään oltiin Aatun kanssa lonkka-ja selkäkuvissa. Vähän alkanut itseä häirittemään kun sitä ei ole kuvattu. Ja vaikkei se mitenkään selkeästi oireile, onnu tms. on se mun mielestä ollut vähän outo. Hierottaessakaan kun ei selkeää syytä ole tähän "outouteen" löytynyt, ei ole jumissa tai muuta.

Ja kyllähän sitä sitten aina koiransa loppujen lopuksi tuntee. Priimaa ei tämä herra todellakaan ole. Lonkat on löysät, virallisia kuvia en ottanut joten ei tiedä minkälaisena ne Kennelliitolta tulisi. Nivelrikkoa ei onneksi kuitenkaan näkynyt missään. Lonkkien kanssa pystyn vielä elämään mutta myös selässä on muutosta, spondyloosisillake lukee paperissa. Oliko sielä nyt sitten nikamat kasvanut yhteen yhdessä kohtaa ja seuraavassakin oli jotain epäilyä. Muistaakseni. Luupiikkejä sillä ei ollut. 

Lääkäri ei tuominnut sitä heti eläkkeelle jos ei oireile. Mutta koska se on mun mielestä ollut "vähän outo" teen oman johtopäätökseni että se on oireillut. Saattaa olla etten pysty näin raskasta lajia kuitenkaan koiran kanssa tekemään jolla kaikki ei ole sisuksissa kohdallaan. Pidetään nyt ainakin pitkä tauko ja katsotaan katoaako "outous".