Eilen tehtiin Sylpyn kanssa likimain kahdentoistatunnin päivä ja suoritettiin Pelastuskoiraliiton hakuosuuden peruskokeet, sekä päivä että pimeäosuus.
Kerrassaan mainioon paikkaan tällainen kestävyystreeni joka on aika lähellä sitä mitä se tilanne oikeissa etsinnöissä on. 

Peruskoe on puolentoista hehtaarin alue, kolme maalimiestä kevyesti peitettynä istuu/makaa/seisoo vähintään kahdessa eri asennossa ja aikaa parikymmentä minuuttia. Pimeäosuudessa aikaa on puolisen tuntia.

Hallintaosuus koostuu kolmesta eri jutusta; siirtymisestä, paikalla olosta ja hallittavuudesta etsinnässä.

Päiväosuus oli sitä mitä me treenataan. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ensimmäinen maali löytyi lähes samointein ja se teki itelleki hyvää ja huokasin että tätähän tämä oli  . Seuraava löytyi melkein heti perään. Sitten hetki partioitiin ja kolmaskin nousi mallikkaasti. Ilmaisuissa ei ollut mitään hämminkiä, oli alottanut haukkumisen miltei heti ja siinä haukkui kunnes oltiin paikalla. Annoin purkin aina maalimiehelle joka sai palkata koiran. (näissä kokeissa palkkaaminen on sallittua   

Kaksi maalimiestä oli uusia ihmisiä, toinen mies ja toinen nainen. Kolmas nainen oli tuttu joka löytyi ensimmäisenä.

Paikallaolossa Sylvi istui kun tatti kun siinä kymmenen kahdenkymmenen metrin päässä hoidettiin puhumiset ja tein etsintäsuunnitelman, eikä piippauksen piippausta kuulunut 

Käytiin kävelemässä siinä välissä ja kun pimeys saapui tehtiin sitten jotain sellasta mitä ei olla koskaan vielä tehtykkään. Lähdettiin uudelleen tekemään suurempaa etsintää.

Sylvin etsintätyöskentely on sen vahvin osa-alue tässä jutussa johon sille on onnistuttu tekemään uskomaton motivaatio ja siinä ei mun mielestä näkynyt mitään muutosta tai "latistumista", pikkuinen jaksoi tehdä töitä pitkästä päivästä huolimatta koko kokeen ajan huolimatta muusta mitä sielä tapahtui joten tomintakykyä näyttää riittävän.

Lähdettiin matkaan, Sylvillä oli selvästi haju heti koska sei millään meinannut pysyä nahoissaan ja malttaa odottaa lupaa etsimään lähtemisessä  . Sitten kun se pääsi matkaan nousikin lähes samointein ensimmäinen maalimies, oli kiven alla kolossa ja Sylvi haukkui sielä ihan vieressä. Ilmasu oli ihan yhtä hyvä kuin kaikilla päiväosuudenkin ukoilla.

Jotain kuitenkin tapahtui jossain vaiheessa ja se varmasti yhdistettynä uuteen tilanteeseen, kestävyyden ja kokemuksen puutteeseen ja kahden ja puolen vuoden ikään   seuraavalle maalimiehelle se oli käynyt ainoastaan murisemassa 

Sitä ei tässä vaiheessa tiedetty kuitenkaan että se on sielä edes käynyt, seuraavaksi löytynyt maalimies oli tuttu ihminen jolla se mietti hyvin kauan mitä tekee ja tämä Satu sanoi ettei ole koskaan nähnyt Sylviä tuollasena, valmiina suurinpiirtein pakenemaan minä hetkenä hyvänsä.

Se kiersi maalimiestä ja kesti kauan ennekuin sai ilmastua, minä olin kuitenkin suht lähellä ja katselin tilannetta kun näin että sillä haju on ja ihmettelin että mikäs nyt on, tässä vaiheessa aattelin että sillä alkaa vaikuttamaa se että (ja varmasti on myös niinkin) palkat tulee koko ajan mun kädestä maalimiehelle ja miettii lähteekö vastalle. Pyysinkin sitten jos maalmies saa ottaa vielä muutaman haukun kun ei ollut saanut ilmastua kun muutamia haukkuja ja saatiin ja se hakkui muutaman kerran vielä hyvin reippaasti ja palkattiin.

Alue oli katsottu suurinpiirtein, yksi kulma oli tarkemmin katsomatta ja mentiin katsomaan se. Tässä vaiheessa alkoi aika olemaan kortilla, testaaja kysyi että muutama minuutti aikaa, mitä teet. Sanoin että halkasen alueen keskeltä ja niin tehtiin. Sitten Sylvi taas lähti hajun perään, pysähtyi mutta ei alkaa ilmasemaan, minä lähden koiran perään tässä tilanteessa juuri oikealla hetkellä koska Sylvi tuli jo puoli metriä vastaan ja ku näki että tulen mukaan sai tukea sen verran että meni hakkumaan maalimiestä. Ja tämä oli nyt siis se sama maalimies jolle oli käynyt vain murisemassa.

Sylvi sai palkkansa, maali meinasi alkaa nousemaan ylös niin koira hyppää taas kaksi metriä taaksepäin kun tämä liikahtaa   . Testaaja kysyy maalimieheltä että onko koira käynyt aikasemmin ja onhan se.
 
Koesäännöt sallivat kuitenkin jostain syystä? yhden jätön, agressiivisesti ei saa missään vaiheessa käyttäytyä mutta testaaja kyllä huomasi itsekin että jotain oli nyt tapahtunut jossain vaiheessa eikä se murina ollut agressiivista vaan mörköilyä ennemminkin. Joten hällä ei ollut syytä hylätäkään nin tämäkin meni sitten hyväksyttävästi läpi nipin napin. 

Ja nyt kun tämän kirjoittaa ja käy sen näin läpi se näyttää yhä selvemmin siltä että tuossa ensimmäisen ja toisen maalimiehen välissä kävi jotain ja Sylvi löysi elämänsä ensimmäisen mörön 

Tilanne oli tuolla ensimmäisellä sellainen että kun mentiin paikalle, Sylvi alkasi odottaa palkkaa maalimieheltä hyvin lähellä ja haukahteli siinä välillä vielä niinkuin tapanansa on.

Se ei kuitenkaan vielä saanut palkkaansa vaan maalimies alkasi sieltä ahtaasta paikasta kiven alta ryömimään koiraa kohti joka odotti palkkansa ihan likellä. En muista varmasti pakittiko Sylvi tässä mutta mun mielestä se sen kyllä teki. Palkkansa se sai sitten kun maalimies pääsi seisomaan ja seisoi mä tungin purkin käteen. 

Olisi pitänyt pitää pääni ja sanoa maalille kun se makasi että täälä on purkki, annatko koiralle ensin tai palkata ite siinä kun huomasin että se meinaa nousta ensin. Mä olin myös vähän epävarma kun testaaja sanoi että maalimies voi nousta niin en oikeesti tiennyt saako sen koiran vielä palkata ja sitten se meni vähän silleen se tilanne. Mutta sellastapa sattuu ja mä uskon jos tuo on se Sylvin mörkö että se ei tartte kun muutaman toiston nyt ja huomaa taas että nämä oli näitä kivoja tyyppejä ja näinhän tämä homma menikin.

Mutta aika erihieno pieni koira joka sai ittensä koottua sitten loppukokeen ajaksi ja vaikka löysi sieltä vielä monta mörköä pystyi tekemään niillä jotain ja ennenkaikkea se miten se ei missään vaiheessa vaikuttanut sen etsintään. 

Ensin tuntui siltä että olisi pitänyt tajuta keskeyttää koe Satulla jolla ilmasu ei meinannut tulla millään ja huomasin että kaikki ei ole oikein hanskassa mutta niinkuin Hilkka sanoi toisaalta parempi oikeastaan että koira puskettiin suorittamaan koe loppuun, se löysi mörön mutta loppujen lopuksi selvisi hengissä ja huomasi ettei mitään käynyt.

Nämä kokeet on nyt sitten kaksi vuotta voimassa jonka aikana täytyy loppukokeet suorittaa. Ihan hyvään aikaan tuli nämä nyt käytyä, Sylvi tarvitsee kuitenkin myös ikää ainakin vuoden lisää ja mielummin varmaan se puolitoista.

Nyt tsekataan ensin että onko mörköily pysyvämpi tila tällä hetkellä ja jatketaan sitten siitä missä ollaan, eli erittäin hyvässä vaiheessa.
Ja oikeestaan kaikki treenitarpeet mitä kokeista tuli mieleen on sellaisia mitä kohti ollaan oltukin tässä menossa kunhan ehditään.