Maanantaina oltiin hakuilemassa teollisuushallissa. Oli hyllyriviä ja pöytää ja pommisuojaa ja autoa ja liukasta lattiaa ja ritilää ja laatikkoa...

Sylville kolme maalimiestä; yksi pommisuojan perälle jossa oli kolme tai neljä hyllyriviä lattiasta kattoon, yksi makaamaan pakettiauton perälle jossa oli ovet auki ja yksi aika alkuun laatikoiden taakse.

Ilmasutreeniä ei tällä kertaa sen kummemmin otettu, nyt sai neiti harjotella miten hajut liikkuu rakennuksilla. Ilmasussa siis usein palkkausta ja vähän haukuntaa välillä, pääasia nyt ettei lähde pois maalimieheltä.

Se on aina yhtä jännää seurata miten hajut liikkuu tämmösissä paikoissa aivan erilailla kuin metässä. Sylvi oli liukkaasta lattiasta ensin että hui mutta sitten otti vähän rauhallisemman otteen menemiseen eikä sen jälkeen ollut enää moksiskaan alustasta. Pysyy lähempänä rakennuksilla kuin metässä. Nenu kävi koko ajan.

Mentiin ensin aika suoraan pommisuojaan. Sieltä tuli ensin pois mutta mentiin uudelleen yhdessä katsomaan lähempään ja haisihan siellä joku. Toisella puolella ensin kuin maalimies, niinkuin usein tämmösissä paikoissa haju liikkuu. Löytyi se ukkokin sieltä siten kun joka hyllyn väli tutkittiin. Tai akkahan se oli. Se seisoi ja vähän hypättiin samalle tasolle sen kanssa ja sitä vasten.

Sitten jatkettiin matkaa ja halliin jossa oli auto. Auto oli meidän oikealla puolella ja käveltiin siitä ohi. Selvästi näkyi taas kun Sylppy törmäsi hajuun ja lähti nenän perässä kohti autoa. Siellä se makasi. Neiti hyppäsi samantien autoon ja koska maalimieskin makasi mahallaan niin Sylvikin paiskasi maate sen eteen ja haukkui. Se oli ehkä vähän uusi paikka taas haukku aja kerran piti lähteä kiertämään auto sivuovesta ulos ja takaovesta takasin että missähän sitä nyt ilmasisi mutta palasi takasin makaamaan siihen akan eteen nenät vastakkain.   

Sitten lähdettiin takasin alkuun, mentiin viimesen maalimiehen olinpaikan ohi, kierrettiin yksi pöydän tapanen ja sitten tuli taas haju. Meistä katottuna maalimiehen oikealle puolella, muutama metri siitä. Siihen samaan paikkaan kaikki koirat ensin sen haistoi. Siitä sitten pian-kaksivuotias-Sylvi-neiti lähti paikallistamaan mistä se haju varsinaisesti tulee. Ja hyvin nopsaan sen tekikin. Ensimmäisestä paikasta ei päässyt mistä yritti, kiersi pahvilaatikot ja kas, siellähän se olikin!

Nyt oli selkeesti mennyt pieni pää eteenpäin tässä hajun paikallistamisessa, niin nopeaan osasi varsinkin tämän viimesen hakea kun hajun sai.

Ja Sylvillä oli niin mukavaaa.