Ripulit näyttäisi alkavan olla ripuloitu. Viime yö nukuttiin jo aamuun asti. Muuten yli viikon tässä valvottu ja heräilty harva se yö. Sylvi on ollut selvillä vesillä jo alkuviikosta ja Aatu on keskiviikon jälkeen. Takku tuli kotiin maanantaina ja eiköhän senkin vuoro sitten napsahtanut. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä sekin sitten alotti. Takku paastosi yli kaksi päivää, tänään nyt pari kertaa syönyt minimaalisen annoksen keitettyä riisiä. Tähän asti ainakin pysynytkin sielä.

Tänän olikin sitten siivouspäivä ja kämpän desinfiointi.  En muista että meillä olisi koskaan koirat ollu tämmösessä epidemiassa. Aatuakin ehdin juuri kehua hetki sitten että sillä ei ole varmaan koskaan ollut ripulia ja sitten siinä samassa melkeen alotti omansa.

Sylvin kanssa ei oltu hakuilemassa maanantaina, Aatun kanssa käytiin vähän agilitaamassa. Voivoi kun tuo lähtöhomma nyt koettelee melkeen mun huumoriani. Ei se mitään vielä mutta kun tuntuu että se on aina samasta asiasta josta sitä koetellaan vähän väliä.  Siinä menee jotenkin itse treenaus vähän mönkään. Päästiin me kuitenkin radallekin että kyllä se sitten välillä pysyy. Kontakteissa ei ollut mitään vikaa nyt kun Oulussa näytti ainakin kerran roiskasevan, hidasti ihan kunnolla että munkin silmään otti.

Sylvin kanssa torstaina mentiin suoraa ja lujaa. Putkesta vauhtia ja sitten suoraan hyppyjä. Ensin yksi ja sitten kaksi ja kolmaskin meni vielä loistavasti. Neljännelle ei enää menty niin suoraan vaan käännyttiin ihmettelemään missä se lelu oli. Palattiin sitten kolmeen ja tehtiin vielä yksi onnistunut. Vähän on hukassa se lelu sielä esteen takana. Täytyy ottaa joku suurempi joka varmasti näkyy. Pujottelut sujui hyvin, saatiin onnistumisia ja välillä vähän sekoiltiin. Aika pitkän matkan Syltty pujotteli jo ilman käsiapua onnistuneissa otoksissa. Puomin alastuloa myöskin. Lopussa otettiin vielä putken ja kahden hypyn kanssa sinne sun tänne ja Hector snautseri oli häiriönä radan sivussa. Mutta eipä siitä häiriötä ollut.

Ja sitten kun mulla oli Aatukin mukana aattelin vähän säikyttää sitä ja ottaa yhden lähtöharjottelun josta se tietysti lähtisi heti aluksi tai pistäisi maate. Päätin viedä sen samantien autoon siis. No. Jätin Aatun hypyn taakse ja kävelin taakse vilkuilematta hyvin rennosti hypyn toiselle puolelle kun tiesin että se makaa jo tai jotain muuta. Sitten käännyin katsomaan ja siellähän se tietysti istua nökötti paikallaan. Vapautin palkaksi hyppäämään hypyn ja vielä käteen nakkia mussuttamaan. Ja sitten vielä kerran jos saisin venkuloimaan ja mitä vielä. Sielä se taas istui. Palasin palkkaamaan ja siihen sitten luovutettiin.

Huomenna Hämeenkyröön ja voi kun mukavaa välillä kun saa lähteä vasta puolen päivän jälkeen ajamaan.