Tänään olimme metsälenkillä kaikki. Syltty ei ole näin pitkällä lenkillä vielä ollutkaan. Hienosti meni. Vähän se oli ihmeissään kun vaan käveltiin ja käveltiin ja kävi hyvin usein tarkistamassa että mukana tullaan. Vaikkei se pitkälle mennyt muutenkaan.

Maanantaina hakuiltiin, Sylvi jatkoi samaa rataa kuin edellisellä kerralla. Hyvin lupaava pieni pentu se on. Ihan selvästi töitä tekemässä kun sielä ollaan, aivan toisen näköistä kuin silloin kun ollaan muuten ulkona. Maalimiehellä pysyminen on vielä sitä sun tätä mutta tästä jatketaan ja selvitellään mikä se juttu on että sielä pysyttäis. Tällä kertaa se oli vaan rapsutukset, siihen rauhottui. Ja viimeisellä se söi jopa hieman ahneesti (niin kuin Sylvi vain voi) nakkia purkista. Täytyy seuraavalla kerralla tarkailla sitä kun löytää ukon. Jotkut kun oli sitä mieltä että se jännittäisi sinne menemistä ja ukon kanssa leikkimistä tai syömistä. Minä kun olen olettanut ja ollut sitä mieltä että se ei vaan malta pysyä sielä. Eikä se edes tietysti osaa eikä tiedä vielä että sielä pitäisi vaan olla sen ukkelin kanssa kun on vasta kolme kertaa moisen tehnyt. Ilmoittauduimme pelastuskoiraleirille Lohtajalle lokakuun alussa. Toivottavasti pääsemme mukaan. Olisi eri hyvä kokemus pennulle.

Keskiviikkona tein Aatulle ja Sylville jäljet. Sylvin kanssa jatketaan vaan niiden tekoa ja selvitetään kuinka homma toimii. Eteenpäin mentiin mutta nakkia jäi maahan. Nyt se keskittyi jo paremmin siihen jälkeen. Viime kerralla kun se vähän herpaantui lyhyelläkin jäljellä. Aatun jälki oli suoraa vaan kolmisenkymmentä metriä (ehkä). En merkannut ollenkaan kuin alun ja lopun, kymmenen mtrin jälkeen makuu ja nakkia ripoteltuna sinne tänne. Ja menipä mahtavasti. Vauhti oli selvästi hitaampaa, se haisteli todella tarkemmin ja kaivoi kaikki nakit jäljeltä. Kerran meni harhaan mutta palasi ihan itse takaisin. Sitten kun vauhti meinasi yltyä niin taas haisi nakilta ja täytyi skarpata. Hienoa. 

Torstain agitreeneissä meill ei ollut kouluttajaa ollenkaan ja se vaikutti hieman omaan menoon kun mentiin vähän enemmän sinne päin kun ei ollut toista koko ajan katsomassa ja kommentoimassa. Kontaktit otettiin joka kerta ja palkkasin noin joka toisen kerran. Ja nyt en juossut sen kanssa kilpaa puomilla niin hidasti ihan selvästikin. Nyt vaan täytyis saada käskytettyä oikeassa kohdassa alastuloa ettei hidastu liian aikaisin ja roiskase sitten kontaktin yli. Kepeillä jonkinlaista herpaantumista, pitkästä aikaa taas jäi ne kaksi viimeistä väliä pujottelematta ja sisäänmenokin tökki. Tämä todennäkösesti johtuu vain siitä sinnepäin asenteesta joka hieman valtasi treenimme. Tähän uskomme.

Sylvi tulee jo hienosti sivulle, kädellä autan kyllä vielä mutta tietää mistä on kyse. Paikalla istumista olemme myös ottanut muutamia kertoja ja tätä se on harjoitellut jo pidemmän aikaa ruokakupilla ja oven edessä kun sisään tullaan. Agikontaktit toimivat samalla tavalla, se roiskasee tassunsa tyylikkäästi pahville. Sivulletuloa ja kontakteja täytyy alkaa siirtää jo pikkuhiljaa keittiön ulkopuolellekin.