Oulussa.

Kahdeksalta illalla mentiin nukkumaan ja kahdelta oli kello herättämässä. Ja eipä ollut sitten Sylvin vatsa rauhottunut koska kahden tunnin välein herätti ylös ja ulos. Todella ystävällisesti se herätti kun ennen kellonsoittoa heräsin siihen kun Sylvi oli mun kainalossa.  Takajalat oli kyllä maassa kun muuten sänkyyn ei saa tullakaan.

Sitten kisoissa. Missä oli se rentous ja agiliiitomeininki joka on nyt niin monissa kisoissa ollut meininkinä? Nyt se oli tipotiessään. Kaksi ekaa rataa oli aika kauhean tuntuisia ja hirveää hätäilyä. Aatu lähti molemmissa hiipimään lähdössä perään. Ekalta hylky heti alussa kun suorasta putkesta kierrettiin hyppy takaa, taas hätäillen käänsin sen ja jäin siihen jo tuttuun tyyliini paikalleni pyllistelemään ja yrittämään koiraa siitä sitten takaakiertoon.  No eihän se kiertänyt vaan hetken kilpaa huudettuamme paikallaan se otti ja lähti ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Jatkoratakaan ei ollut mitään rentoa vaikka oli hylky alla. Taisi roiskasta aika tökerösti puomiltakin.

KASsin oma halli on tuossa maneesin vieressä ja sielä oli puomi seinässä kiinni jonka otin sitten pariin kertaan onnistuneesti läpi ja palkaten.

Toka rata ei sekään tuntunut agiliidolta mutta tulos oli kelvollisempi, harmittava vitonen luokan nopeimmalla ajalla.  Laskin ite että kymppi tuli, koska näin että roiskasi puomilta kun tipahti jotenkin sieltä, ja hypyllä taas hätäilin ja se kääntyi liian aikasin eikä ehtinyt hypätä, siitä kielto. Sitten katsoin tulostaulua ja siinä oli vaan femma joten en tiennyt kummasta tuli ja tottakasi olin varma että puomilta roiskasi varmasti. Mutta ei roiskassut vaan kielto hypyltä. Se vaan tipahti sitten kun oli jo kontaktilla kun meinasi mennä aivan ympäri koko koira. Mä varmaan karjuin sille niin kovaa odotaa että astui sivuun kun säikähti ja tipahti.   

Hyppäriin sitten pidin itelleni pienen puhuttelun että voi sitten lähteä kotiin nyt jos ei saa tsempattua yhtä puolta minuuttista kunnolla ja rauhalla. Söin vähän ja Aatun kanssa otettiin istumisharjottelua tuolla KASsin hallilla hypyn edessä.

No onneksi puhuttelu tehosi ja saatiin hyvä tuntuma viimeselle radalle ja ennenkaikkea jo rennompi. Sen seurauksena sitten koirakin pysyi lähdössä. Vaikea kepeille vienti, suoraan hyppy-suora putki ja sen edessä hyppy jota ei mennyt vaan mnetiin sen ohi ja kepeille jotka sitten lähti ikäänkuin viistostosti takasinpäin. Ja hellanlettas minähän sain Aatun sinne oikein.  Sekunniks jähmetyin kun se ei hypänytkään hyppyä vaan tuli käteen miltei heti kun käskytin että mitäs mä nyt teen. No sitten kepit käsky päälle ja jotenkin yrittää sen kulmaa helpottaa kun tuo on Aatulle harjotuksen paikka ja sehän lähti oikein sinne! Harmittava viitonen tuli sitten keppien jälkeen muurilla kun takaaleikkasin ja vähän taas hätäilin eikä se hypännytkään sitä vaan kääntyi mun kanssa ohi. Vaikka kuinka surkeesti anelin että AAtu hyppää kun huomasin että tulee ohi.  Muuten oli hyvä rata ja kiva olo sen jälkeen, Aikaa meni 0.87 vissiin yliajaksi mutta tuohon muurin ohitukseen tuhraantui muutamia sekuntteja. Voittajalla oli tällä radalla vain -4 ja jotain. Ihanneaika 36.

Ja sattui kaikennäköstä tällä reissulla, multa jäi puoliomaisuutta maneesiin kun jätin kenkäni ja aatun häkin sinne.  Kotiin kun olin lähdössä yhtäkkiä jostain tuli mieleen että helvetti ne tavarat on sielä. Sitten vaan takasin kisapaikalle ja eihän siellä enää ketään ollut kun ehittiin Marjon kanssa käydä kahvillakin jo. Siinä sitten yritin ylitoimitsijaa kiinni ja laitoin viestejä mutta ei vastannut. Aikani kuluksi tein sitten Sylville pienen esineruudun kun joutui olemaan autossa paljon, jäähdyttelykävelyllä oli aina meidän kanssa mukana. Mun vanha hanska sinne takakulmaan, oli aika tasanen maa lunta lukuunottamatta. Ja sehän oli Syltylle ihan helppo juttu, nyt toikin ilman mitään ylimääräsiä sanoja.

Paikalle sattui sitten onnekseni KAssilainen hakemaan jotain peräkärryä, hänellä ei ollut avainta niiden halliin mutta sattuipa sopivasti että on tulossa myös Turkuun kisaamaan maaliskuussa ja lupasi tuoda omaisuuteni sinne.  Pääsin sitten kotimatkalle ja ylitoimitsijaltakin tuli viestiä että tavarani ovat tallessa.

Menomatkalla pääsin kuvaan kun en ehtinyt hidastamaan kuudenkympin alueella tarpeeksi kun jo kamerat räpsivät. Onneksi satuin hymyilemään juuri sille kameralle huvikseni että jos se nyt sattuisi räpsähtämään niin hitto sehän nappasi samantien kuvan!

Kotimatka otettiin sitten hyvin rauhallisesti pienessä lumipyryssä ja selvittiin kuin selvittiinkin kotiin. Onneksi ei tänään tarvinnut töihin aamulla.

Ja ensi viikonlopun Hämeenkyrön kisojen tulokset saan sitten onneksi laittaa sen piikkiin kun mun agikengät on Oulussa.

Ja Sylvin ripulointi taisi kuitenkin olla jotain tarttuvaa kun yöllä sitten Aatu aloitti ripuloinnin siinä kolmen aikaan, onneksi sekin osasi vinkua ulos. Ja aamulla taas eikä se edes ruokaa vinkunut kun annoin Sylville pienen annoksen. Sunnuntain oli Syltty ruuatta ja tänään saa olla Aatu. Lähden tstä hakemaan niille jotain kuuria päälle josko rauhottuisivt mahat nopeammin.