Aatu on nyt uusi SUOMEN AGILITYVALIO

Mahtava, hauska kisaviikonloppu ihan parhaassa seurassa takana, kiitos kaikille !

Lauantaina kello seitsemän lähdin ajelemaan kohti Kokkolaa, kisat alkoivat kolmosten Kansainvälisellä agilitykilpailulla. Tuomarina Johanna Nyberg.

Aatu pysyi hyvin lähdössä, rata oli suojuvaa nopeaa varmaa menoa eikä kaarroksetkaan valunut juuri ollenkaan. A oli ensimmäinen kontakti suurinpiirtein este numero 6 ja sielä päätin että nyt ei tassuja odotella maahan, nyt mennään   Hienosti pikkumies laskeutui sekä puomilla että Aalla alas asti. Putki oli puomin alla tällä radalla ja mentiin putkeen, onneksi juuri oltiin treenattu sitä että olin kyllä huomannut sen jotta tämä poika menee aina kontaktille. Joten se täytyy viedä ihan nenästä putken suulle asti että voi olla varma putken valitsemisesta. Tälllä radalla pystyi onneksi niin tekemään, putken jälkeen ei ollut hirveä kiire kun seuraavaksi oli kepit jossa päätin sitten suosista leikata takana enkä yrittänytkään sokkarilla ehtiä vaihtamaan puolta. Keppien jälkeen pituuden takana huusi putki mutta piti hypätä ensin oikealla oleva muuri, tässä Aatu meinasi vähän valua putkelle mutta se ei onneksi sitä huuda niin paljon etten saisi sieltä pois kääntymään. Pituuteen taisi vähän jalka kolahtaa kun en tiennyt saatiinko virhettä vai ei siitä. Putken jälkeen puomi, siitä takasinpäin hyppy jossa pyöritys taas takasinpäin okserille ja viimeiselle hypylle. Kaikki sujui loppuun asti ja tehtiin nolla jolla vielä voitettiin!  

En ollut varma jaetaanko KV-kisassa tavallisia agisertejä eikä sitä ilmeisesti heti tiennyt kisapaikalla kukaan muukaan, palkintojenjaossa kuitenkin asia oli selvitetty ja Aatu sai sekä Caciagin että agisertin ja näin siitä siis tuli Agivalio!

Aatu starttasi aika lopussa mini kolmosia ja seuraavana oli vuorossa mitkäs muutkaan kuin maksi kakkoset joissa Sylvi vielä alkupäässä. Tässä oli vähän turhan vähän aikaa mun makuun jäähytellä toista ja lämmitellä toista. Se meni kuitenkin varsinkin kun tiesi että seuraavana päivänä järjestys oli eri ja aikaa on enemmän. 

Sylvin kanssa alotettiin myös hirmuhyvällä radalla, tulos hyl kun uusin lentokeinun. Sitä ennen ei ollut kuin kielto pujottelusta. Vaikka olin juuri mennyt Aatun kanssa kädet pysyivät kuin pysyivätkin alhaalla enkä saanut Sylppyä yhdellekään väärälle esteelle koko radan aikana ja sain sen kääntymään ihan simohyvin! Kepeille olisi pitänyt mennä enemmän hakemaan sitä edelliseltä putkelta mutta Sylvin kanssa pelkään kaikkia ympärillä olevia esteitä tällä hetkellä  niin siinä sitten seisoin paniikissa paikalla enkä uskaltanut kääntyä mihinkään suuntaan etten ohjaa sitä viereisille esteille vaan käskytin vaan keppejä joita ei ihan löytynyt ensiyrittämällä vaan meni ohi. Keinulle sitten kauheaa vauhtia ja lentoiseksihan se meni. Otin uudelleen ja jatkoin sitten törkeästi matkaa kun en muista koskaan näitä treenaussääntöjä.  Ei se Vesa tainnut kuitenkaan hirveästi suuttua kun kellotti meille vielä pöydän sähkösellä laskijallaan  Keinun jälkeen oli sellanen paikka minkä tiesin menevän perseelleen kun en vain saanut tutustumisessa siihen mitään hyvää aikaseksi. Keinun jälkeen huusi putki, vieressä hyppy joka mentiin, sitten eri linjassa seuraava hyppy jonka vieressä hyppy takasinpäin. Tiesin etten ehdi työntää hypyn jälkeiselle hypylle ja niin siinä kävikin, tuli yhteentörmäys mutta onnistunut fiilis kuitenkin kun se ei mennyt putkeen keinun jälkeen ja yhteenoton jälkeen sain oikealle hypylle josta taas käännyttiin oikein mallikkaasti viereiselle jossa leikkaus ja takasin putkeen.

Putken jälkeen oli todella pöytä  Juuri oli sattunut torstain treeneihin sama ilmiö ja sielä se meni kuinkas muuten kuin päin mäntyä, taisi olla kuitenkin hyvässä paikassa tuo muistutus kun nyt tehtiin kyllä pöytä niinkuin se tehdään eli pysähdyttiin ensimmäisellä kerralla pöydän päälle  Siitä hyvä puomi jonne jätin sen ja juoksin viimosen hypyn luo ja vapautin sitten vasta.

Sylvi lämmittelemässä, kuvat Mirkku Koivulan ottamia

Seuraavana oli vuorossa hyppärit. Aatun kanssa tehtiin hylly kun epähuomiossa vein yhden hypyn väärältä puolelta. Taisin olla vielä vähän valiohuuruissa

Sylvin kanssa sitten päivän päätteeksi tehtiin sellanen suoritus joka todella oli ehkä elämämme rata vaikkei nolla ollutkaan. Rata oli sellanen jossa esteet todella oli lähekkäin ja siinä ei luukutettu milliäkään, vaikeampi kuin yksikään kolmosen rata. Mutta se taisi sitten sopia että koira täytyi pitää koko ajan käsissä.

Kepit oli heti kakkosesteenä jossain 90 asteen kulmassa. Tein pakkovalssin jos se nyt oli pakkovalssi kun en tiedä missä kohtaa pitää olla että sitä voi kutsua pakkovalssiksi . Jokatapauksessa otin vastaan keppien toiselta puolelta, taisin kuitenkin seisoa ennen ykkösväliä. Ei olla ikinä treenattu mutta tiesin että Sylppy osaa hyvin hakea sisäänmenon. Se tuli liian lujaa niinkuin aina lähdössä mutta sain käännettyä ja taipui kuin taipuikin ykkösväliin. Kepeiltä oikealle putkeen kun edessä huusi hypyt, putkesta kaksi hyppyä vierekkäin välistävetoina, hyppy viistosti ja edessä huusi putki, melkein välistäveto muurille, hyppy viistosti josta pimeään putkeen. Tässä olin aivan koiran tiellä, ohjasin puolelta jota ei olla ikinä pimeissä putkissa treenattu. Siinä ei siis ollut koiran mentävää väliä mun ja putken välissä enkä todellakaan niin lujaa peruuttanut että olisin ehtinyt Sylvesterin alta pois joten se hyppäsi sitten putken yli.  Siitä kielto. Ja samantien putkeen, kaksi hyppyä vierekkäin jotka ihan loogisesti hypättiin, siitä itseasiassa luukutettiin vähän mutta lyhyeen putkeen jonka jälkeen hyppy ja oikealle hyppy josta takasinpäin putken suun ohi putken takana olevalle hypylle, oikealle hypylle ja pitkä vienti vasemmalle renkaalle ja suoraan viimeinen hyppy. Koko rata melkein kentän keskelle sijoitettuna. Ja me tehtiin se. Pienen pienin kaarroksin ja kädet alhaalla.  Nollia ei tässä tehty joten vitosella voitettiin vielä.

Mun piti ensin ajaa takas kotiin ja uudelleen aamulla kisapaikalle mutta kiitos seurakavereiden jotka sanoivat ajatusta hulluksi en ajanutkaan vaan pääsimme Eevan ja Kirsin mökkiin nukkumaan. Meitä oli sielä siis kolme ihmistä ja neljä koiraa. Aatu ja Sylvi saivat nukkua omissa kevythäkeissään. Myöhälle meni ja koko ajan heräilin mutta sunnuntain aloitti jälleen Aatu. Yhdentoista jälkeen joten ei onneksi aivan heti aamusta.

Aatun kanssa hyllytettiin heti alussa kun se kävi puomilla silloin kun ei olisi pitänyt. Tässä tuli vielä hylyn jälkeen Aalta semmosesti että oli hyvä palauttaa kontaktille ja kävellä kehuen pois. Tällä radalla se jo lähdössä lähti ensimmäisen kerran perään ja sanoin sille ettei valiokaan nyt ihan mitä vaan saa tehdä

Sylvin kanssa tehtiin 10, yksi rima putosi ja lopussa puomin jälkeen juostiin pituuden ohi. Mutta taas, ei yhdellekään väärälle esteelle. Alussa meinasi mennä kyllä mutta sain käännettyä takasin oikeaan putkeen. Putkesta juostiin miltei suoraan kentän poikki hyypy, muuri ja hyppy josta loivaan avokulmaan kepeille jonne Sylpantteri ampui kuin unelma ja pujottaa paineli vaikka tulin ymmärrettävästi hieman siellä perässä. Aan jälkeen oli muurin takaakierto joka meni myös hyvin. Heti kun oli tämmönen rata jossa luukutetaan tuntuu ettei pakka pysy käsissä ja räjähdysvaara mutta ei se videolta katottuna niin pahalta kuitenkaan näytä. Kiitos Anna kun kuvasit juuri tämän radan siis!  

Aatun viimeinen rata oli loogista luukutusta alusta loppuun. Alussa ei meinannut millään jäädä  huusi vain. Sitten otin sitä vähän niskavilloista ja sanoin että nyt sitten riittää. Tämä auttoi ja poika hoksasi lopettaa huutamisen ja keskittyä tehtävään. Huomaa selvästi koska se aina alkaa tekemään tuota lähdössä, silloin kun se väsyy. Sama on treeneissä. Ja tämmönen kisaviikonloppu on varmasti sille jo aika rankkaa hommaa kun ei enää kuitenkaan mikään nuori kaveri ole. Rata luukutettiin kuitenkin aivan nappiin loppuun asti ja tehtiin nolla jolla mokomat taas voitettiin     

Viikonlopun päätti Sylvin viimeinen rata illalla. Ja taas, vaikempi kuin yksikään kolmosten rata. Hyllytettiin heti alussa, toinen hyppy oli viistosti ensimmäisestä ja takaakiertona josta seuraavakin hyppy vieressä takaa. Siinä minä suurinpiirtein jo nukuin alussa ja Sylvi hyppäsi tokan väärinpäin.  

Uusinnassa meni ihan kivasti, ohjasin sisäpuolelta ja tein päällejuoksun noilla kahdella hypyllä. Tällä radalla jopa valssasin ja se onnistui kivasti kun oli Aan jälkeisellä hypyllä, Aalla kun sai hyvin vauhdin pois ja ehdin eteen pitämäänkin sen poissa. Kepit neiti jätti kesken, edessä huusi putki juuri sillä kohtaa mistä tuli ulos ja lopetti. Tällä radalla myös pimeä putki, nyt pääsin ohjaamaan niin etten ollut tiellä ja Sylvi meni heti oikein putkeen. Radan ulkopuolella suunnittelin juoksevani tuon mutkaputken ulkopuolella ja ohjaavani siitä puomille ja leikkaavani puomilla sitten takana. Siinä kun ei kiirettä ole kun Sylppy sinne pysähtyy. Jostain syystä vaihdoin kuitenkin rataantutustumisessa suunnitelmaa ja jatkoin sisäpuolella ja tadaa, kävi juuri se miksi ensin ajattelin jäädä ulkopuolelle. Sylvi ampui heti putkesta puomin viereiselle hypylle. Puomille uusi yritys ja loppurata oli sitten onnistunut. Puomin edessä huusi muuri jonne ei tietenkään menty vaan takasinpäin hypylle. Sylvi ei ollut ihan satavarma kyllä mennäänkö muurille vaiko eikö, se katsoi sitä kyllä mutta tuli hypylle jossa vielä jaakotin ensimmäistä kertaa elämässäni kisoissa. Ja vielä SYLVIN kanssa!  

Hypyn jälkeen oli rengas ja keinu niin vierekkäin että päätin jaakottaa jotta sain koiran varmasti keinulle. Ja se toimi! Keinun jälkeen hyppy jossa takaaleikkaus ja takasinpäin sitten hyppy ja sitten poijjaat luukutettiin renkaalle ja muurille jossa vielä leikkasin takana koska niin moni pikkukoira meni siitä sitten viimesen hypyn ohi.

Niin päättyi mitä mainioin Klagiviikonloppu ja kyllä maanantaina oli kiva kun ei tarvinnut minnekään lähteä!

Koiratkin aika raatoina

Vai ovatko sittenkään?! Täytyyhän uudet palkintolelut testata heti