Kävin tänään ostamassa DAPin. Takkua aatellen. Jos se uudesta paikasta huolimatta pitäisi jatkossakin kitansa päivät kiinni. Jos me tästä päästäs muuttelemaan lähipäivien aikana.

Viime viikolla oltiin keskiviikon lisäksi kentällä torstaina ja perjantainakin. Tostaina valmennusryhmän treenit. Aatulle tuotti vaikeuksia kepit. Ei kestä leikkausta ja sisäänmenokin oli hankalampaa kuin keskiviikon treeneissä vaikka kulma oli lähes sama. Keskiviikkona vaan ei juuri muita esteitä näkynyt kuin kepit ja torstaina huusi eessäpäin muitakin. Ehkä se oli se hankalaloittava juttu. Treenien jälkeen pääs ystävämme Sylvi vähän kirmailemaan. Ei ole vieläkään hyvä mennä ilman kummempia suunnitelmia radalle. Otettiin pieniä pätkiä samasta radasta mitä tehtiin Aatun treeneissä. Tehtiin ensin rengasta. Neiti oli vähän turhan intona, hyppäsi renkaan ja yläkehikon välistä, siis vielä korkeammalle kuin rengas on ja todella pienestä kolosta ja melkeen paikoiltaan. Ja seuraavilla kerroilla kun se meinasi hypätä katsoi aina johonkin yläilmoihin. No saatiin onnistuneitakin otoksia. Radan pätkä alotettiin kepeistä, sitten valssilla siitä 180 astetta hypylle, siitä Alle ja sitten putkeen. Hienosti haki kaikki esteet. Toinen pätkä kaksi hyppyä samassa linjassa vierekkäin ja molemmat hypättiin muhunpäin, siis takaakiertona. Ensimmäisen hypyn vieressä oli putki tyrkyllä mutta Sylvipä luki ohjausta het niinkuin vanha tekijä ja lähti takaakiertoon eikä ollenkaan putkeen niinkuin ehkä olisin kuvitellut. Ekalta hypylle toiselle eikä ollut siinäkään ongelmaa. Sitten mentiin puomille. Siinä ei taas pienen koiran pää meinannut pysyä mukana sitten kuinkas se puomi suoritettiinkaan kun on kierroksia ja esteitä vähän enemmän takana. Saatiin onnistunut puomi ja lopetettiin siihen. Nyt täytyy itse jatkossa kun rataa tehdään ottaa kontaktit ylirauhallisesti ja pitää alastulolla mielummin vähän kauemmin että selkeästi jatketaan matkaa vata kun lupa annetaan. Nyt mä huomasin että päästin sen aika nopeasti pois, liian nopeaa ja neiti alkasi tulla helpommin läpi. Hypyty hyppäsi joka kerta vaikka taisi olla yksi 60:kin joukossa, yksi 55 ja yksi medissä.

Perjantaina oli vapaapäivä ja mentiin sitten reenaamaan puomia. Alotettiin kuitenkin kepeistä. Ensin helpompi puoli ja heti perään sitten jatkettiin niin että oon vaikeemmalla puolella. Ensimmäisellä kerralla pujotteli hienosti puoleen väliin ja sitten sekosi, palkkasin kuitenkin. Sitten taas se puoli joka osataan ja saatiin hyvä rytmi pujottelemiseen ja heti perään käännytiin ja taksinpäin vaikeempi puoli. Muutamia toistoja näin ja selkeesti pujotteli joka kerta vähemmän vaikeemmalla puolella. Eli jo ensimmäisen yrityksen jälkeen täytyy seuraavalla kerralla auttaa kädellä. Nyt minäkin onnistuin auttamaan kädellä ilman sekoamisia ja saatiin onnistunut pujottelu vaikeammalta puolelta ja siitä alkoi juhlat.  Nyt ei tehdä pujottelun kanssa mitään muuta enneko tämä opitaan. Sitten Sylppy meni hetkeksi huilimaan ja Aatu tuli ottamaan muutamat sisäänmenot. Se meni vähän enemmän ja vähemmän huutamiseksi, siis Aatu huusi en minä. Kiertokulmaan se lähtee rohkeammin mutta avokulmassa täytyy auttaa enemmän ettei sen tartte huutaa. Palkkasin aina ekan välin jälkeen paitti viimesellä kerralla pujoteltiin loppuun asti.

Sitten puomin harjottelussa oli toisessa päässä hyppy ja toisessa päässä putki. Ylösmenolle laitoin kosketusalustan avuksi. Alotettiin putkesta puomille, siihen palkka. Sitten hypyltä puomille ja palkka. Vain muutama toisto ja väliin palkkasin pelkästä ylösmenosta. Sitten alotettiin puomilta ja siitä putkelle. Ja seuraavaksi alotettiin puomilta ja jatkettiin hypylle. Putkessa oli valmiina narupallo ja hypyn takana oli muutamien metrien päässä namikuppi. Loppuun tehtiin vielä kerran koko pätkä alottaen hypyltä-puomi ja putki. Ja nyt puomi JOKA kerran aivan oikein ja eikä lähtenyt kertaakaan ilman lupaa. Itse täytyy alkaa enemmän liikkua samaa vauhti samassa linjassa sen kanssa tai hitaammin, mä olen enimmäkseen nyt mennyt edellä niin se on aika hyvin hallussa silloin tehdä alastulot ja Sylppy selkeesti jää vähän oottelemaan että koska mä meen edelle ja tekee sitten alastulon. 

Takkukin pääsi sitten jolkottelemaan vähän kentälle kun oli ensin tovin katkerana alkanut autossa huutamaan ja meinasi saada hepulin ja juosta mereen kun oli niin huisin kivaa vaarilla. Sillä varsinkaan vaan ei oikein pysy pää jalkojen tahdissa että mihin onkaan juoksemassa.  

Sunnuntaina tein jälkiä. Sylville pienen pätkän pellolle ja toisen metsään. Pellolla oli joka askeleella namia, metässä oli vaan puolessa välissä pätkä jossa oli namia ja päässä pallo. Ensin käytiin pellolla. Siellä se menee hyvin, siltä jää kyllä syömättä aika paljon anmia mutta jäljestää koko matkan niin ei tee mittään meidän elämään. Lopussa namikeko vielä. Sitten autolle juomistauko ja kysyin Sylpyltä jaksaako se tehdä vielä hommia ja jaksoihan se. Mentiin mettän puolelle. Alku meni aika lujaa, sitten kun tuli namit vauhti hidastui. Sitten se kääntyi vielä ja tarkisti uudelleen melki koko pätkän jossa oli namia. Sitten se jatkoi kuitenkin eteenpäin jäljestämistä ja löysi pallon. Se taisi olla vähän enemmän hölmistynyt kuin ilostunut kun olikin pallo päässä mutta minä heti hihkasi että mikä sielä oli ja nakeltiin palloa muutaman kerran puskaan niin johan innosti.

Aatulle kävelin mettään muutamia satoja metriä ehkä, kuitenkin sen verran pitkän etten ole tainnut koskaan nuin pitkää tehdä. Melkein kuin U kirjain. Päähän hanska. Nyt laitoin Aatulle valjaat ja liinan. Kylläpä Aapeli nautti kun sai tehdä oikein kunnolla töitä. Aatullakin oli pienellä pätkällä namia ja sepä bongasikin ne ja hirmuisen tarkasti napsi, vauhti aivan pysähtyi siinä kohtaa. Täytyypä koettaa tehdä Aatullekin pellolle jälki jossa joka askeleella nami.  Välillä meni harhaan ja alkoi pyörimään ja etsimään missä jälki jatkuu ja lopussa en tiedä mentiinkö jälkeä pitki esineelle vai haistoiko se sen jo. Mutta se ei haittaa, päästiin määränpäähän kuitenkin. Aatukin odotti vähän ehkä ruokaa enemmän mutta kyllä se nyt mun kanssa pystyi hanskaa repimään hetken. Ja hetken istuttiin siinä jäljen päässä ja rapsuttelin sitä ja se aivan huokasi kun oli saanut purkaa ittensä.  Työnarkomaani.

Tänään jouduin pesemään Aatun kun se löysi mettästä jotain mitä en halua edes tietää mitäoli ja sukelsi sinne. Ensin luulin että paskaa mutta sekin haisee paremmalle.