Keskiviikkona Aatun treenien jälkeen pääsivät uimaan Sylvin kanssa. Aatunkin saa vinkulelun perässä kivasti vapaaehtoisesti juoksemaan veteen. Raja menee suurinpiirtein siinä kun tassut koskettaa pohjaa. Juoksee kyllä lelun perässä ja kun huomaa sitten lelu suussa ettei maata ole tassujen alla yrittää jotenkin kummasti kellua hetken ennekuin tajuaa alkaa räpiköimään tassuilla rantaa kohden. Joten mistään kroolaajasta ei todellakaan voi puhua, ihan hyvä ettei menekään pidemmälle kun ei osaa kunnolla uida.

Nyt sattui kuitenkin niin että heitin vingun vähän turhan kauas. Ei uskaltanut pieni hakea, huusi vain lelulle. On niin jonkun muunkin kerran käynyt, silloin ole saanut Sylpen tuomaan lelu. Se ei kuitenkaan vinkuleluista välitä ja tämä oli vähän jo kaislikon uumeniin uiskennellut, Sylvi meni kyllä sinnepäin mutta kaislat tarttuivat ikävästi jalkoihin sen uidessa joten kääntyi takasin.

Aatu kurkotteli leluaan ja huusi kun se meni kauemmas. No, mitäs siinä muuta tekemään sitten kun iteltä kengät ja sukat pois ja kahlaamaan lelun luo. Ei tarvinnut uida, hyvin pääsi kävellen perille asti eikä kastunut kuin vähän käärityt housunlahkeet. 

Ja niin pieni sai takaisin niin tärkeän vinkunsa.