Vihdoinkin kisaamassa

Viime viikonloppuna oli Vaasan Kennelpiirin piirinmestaruudet. Joukkueradalla tehtiin komia nollarata ja meidän joukkue oli 4. Yksilökisassa me ei kuulutakaan Vaasan Kennelpiiriin vaan Etelä-Pohjanmaan. Kisattiin kuitenkin normaalit kisat ja tehtiin kaksi vitosrataa.

Eilen oltiin BACin kisoissa Vaasassa. Tehtiin tuplanolla ja toinen rata voitettiin joten Aatulla nyt kaksi kiinnitystä AVAan ja kolmas saadaan vastaanottaa vasta maaliskuun 2. päivästä lähtien. Huisia! Ensimmäisestä radasta jäi vähän toivomisen varaa kun tuntui että koira lähti joka mutkassa 2-3 metriä käsistä johonkin suuntaan mutta toinen oli jo paljon sujuvampaa. Nyt on jo hyvissä ajoin se vaikein homma SMiinkin hankittu kun tuplanolla tehtiin. Ja karsintoihinkin olis vaadittava voitto plakkarissa. Hyvältä näyttää!

Ensi viikonloppuna selviää sitten saadaanko Aatusta koskaan virallista agivaliota kun tehdään vähän extremeä ja lähdetään näyttelyyn Tampereelle.

Viime viikolla treenattiinkin vähän edellisviikonkin edestä joka meni muuttopuuhiin. Nyt on muutto onnellisesti ohi ollut jo viikon verran ja aina kun töistä tulen kotiin Takkukin nukkuu aivan niinkuin aina ennekin. Vähän se on täällä kävellessään näyttänyt siltä että jotain outoa tässä nyt on mutta en millään saa sitä päähäni.

Maanantaina oltiin hakuilemassa Sylvesterin kanssa. Otettiin ensin yksi ilmaisuharjoitus. Tehtiin se nyt metsään kun parilla kerralla ollaan tehty vaan autojen vieressä eikä olla mentykään metsän puolelle. Maalimies noin kymmenen metrin päähän kiven juureen ja sitten lähetys etsimään. Pidettiin aika kauan Sylviä maalimiehellä ja minä pyöriskelin siinä ympyrää. Aika paljon se vielä ottaa mun tekemisistä häiriötä joten tätä lisää vain. Sitten kun treeni oli ohi jäätiin vielä metsän puolelle juttelemaan ja istumaan niin Sylvi keksi kaikenlaista tekemistä kun kukaan muu ei sitä keksinyt sille. Se meni Satu eteen istumaan ja haukkui pitkän aikaa eikä kertaakaan katsonut mitä minä teen Välillä se kävi vähän pitemmällä juoksemassa, sitten se kanniskeli keppiä, sitten se löysi purkkinsa ja kanniskeli sitä... Aktiivinen pikkukoira kertakaikkiaan.

Sitten Sylvi meni autoon ja se tuli uudestaan viimeisenä. Nyt otettiin sille pieni etsintä. Yksi maalimies. Kun päästin töihin se lähti kuin ohjus suoraan sinnepäin jossa maalimies oli. Hetken piti katsoa että meneekö se sinne heti mutta tuli kuitenkin takasin ja alettiin partioimaan. Ja Sylvi nautti kun sai tehdä töitä. Hetken haettiin ja sitten maalimies löytyi, minä olin aika kauakana joten sai Sylppy olla hyvän aikaa ukolla. Sitten kun pääsin paikalle kävelin vielä hetken edestakasin. Kun pysyttelin näköetäisyydellä ei ollut Sylvillä hätää mutta heti kun menin vähänkin kiven taakse sen piti lähteä tarkistamaan että mitäs nyt.

Tiistaina treenattiin agiliitoa. Aatun kanssa niitä kohtia joissa Vöyrin kisoissa tuli virheet. Eli puomin kontakti ja sitten hyppärillä se tuli yhden hypyn ohi jota en varmistanut kunnolla vaikka rataantutustumisen jälkeen sanoin ihan ääneenkin että tuo kohta pitää ottaa tarkasti ettei tule ohi. Ja tuli kuitenkin. Nyt ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa. Sylvin kanssa tehtiin samaa pätkää, siinä oli kuusi hyppyä. Ensimmäiseltä en saanut millään toiselle, se otti aina viereisen hypyn jolle mentiin vasta kolmantena. Sitten kun alotettiin suosista tokalta hypyltä mentiin hienosti koko pätkä. Keppejä ja rengasta yksittäisinä, rengas meni hyvin ilman vauhtia. Sitten koitettiin otta vähän vauhtia niin heti kolahti väärään kohtaan. Kepeillä koitin nyt vain kerran "väärältä" puolelta ilman apua ja otin sitten heti käden avuksi. Nyt minäkin osaan aika hyvin jo viedä kädellä että saadaan onnistuneita suorituksia.

Keskiviikkona huilattiin, tai koirat huilasi minä raadoin iltavuorossa. Torstaina tein pienet jäljen pätkät. Aatulle pellolle ja namia joka askeleella. Ei ole oikein Aatun juttu. Mielummin pitkä jälki metsään niin saa oikein hikoilla. Sylpylle metsään. Namia aina silloin tällöin joka askeleella ja silloin tällöin ei ollenkaan ja välillä taas vain joka toinen jne. Hienosti Sylppy jäljestää.

Perjantaina oltiin agiloimassa. Neljän hypyn neliö, kaksi vierekkäin ja niitä vastapäätä toiset kaksi vierekkäin. Välistävetoa ja ihan vaan takaakiertämällä, valssilla ja ilman. Alotettiin kontakteilla. Sylville palkka muutamien metrien päähän alastulosta. Aalta tulee nyt helpommin läpi ensimmäisellä yrityksellä ja pysähtyy vasta kun on kaikki tassut maassa. Puomi hyvä. Nyt ei enää kauheesti himmannut ylösmenolla mutta asetti askeleensa niin että otti kontaktin. Kepeillä muutama onnistunut pujottelu käden avulla. Sitten rengasta. Nyt otettiin vauhtia ja hyppäsi oikein, sitten otettiin jo hypyn kanssa ja hyppäsi oikein! Pituutta. Siinä ei mitään ongelmaa. Sitten hyppytreeniä. Mä olen luullut että oon opettanut Sylpanterin kääntymään mutta se on ilmeisesti unohtunut nyt kun viimeaikoina ollaan reenattu enemmän etenemistä ja esteiden hakemista jolloin ne on aina ollut hyvin loogisessa ja suorassa linjassa. Täytyy alkaa vähän kaivelemaan kääntymistäkin välillä. Kaksi hyppyä vierekkäin ja eka musta poispäin ja toka muhunpäin hypättäessä se tulee välillä muhun päin olevan ali. Varsinkin jos valssaan. Välistävedossa meni hetki että saatiin neiti kääntymään, ampui joka kerta kuin pieni kelpie suoraan toisellekin hypylle ja kaikki mitä edessä näkyi. Muutama kääntymisharjoitus ja saatiinkin hieno pieni kaarre aikaiseksi ja siitä seuraavalle hypylle ensin ali mutta saatiin onnistumaan kokonaankin. Yritin nyt kiinnittää huomiota että teen itse joka kerta samalla tavalla kun on välistäveto jo ennen ensimmäistä hyppyä.

Välillä Aatu kävi kun Sylvi huilasi. Keppien ekaa väliä palkkasin, sitten otettiin pitkä vauhti kepeille ja juostiin täysillä ja minä jatkoin vaan juokemista ja käskytin kepkep ja Aatu setä pujotteli. Samaa hyppytreeniä kuin Sylvin kanssa ja voi miten hienosti ja helposti Aatu lukee ohjausta. Sylvin kanssa vielä kaiken päätteeksi otettiin puomi-pituus joss matka puomilta pituudelle oli piiiiitkä ja olivat eri linjassa. Otin puomilta sylkkärillä ja pituus käskyllä Sylppy singahti ja irtosi vallan vaikuttavasti pituuden joka oli pitempi kuin mitä se on mennyt koskaan ennen. Palkka oli valmiina pituudesta jonkun metrin päässä. Puomin alastulolla se jäi kaikki tassut ensin puomille, saattoi johtua koska olin samassa linjassa, ehkä vähän taaempanakin kuin se itse koska aioin tuon sylkkärin huitasta. Annoin heti uuden pinta-käskyn kun huomasin mihin pysähtyy ja vapautin heti kun oli oikein.

Meidän matkalla metsään on lampaita. Ne on vaan aina ollut niin kaukana mutta tänään kun lähdettiin ne oli ihan tien vieressä menevän aidan takana. Mepä sitten Sylpyn kanssa mentiin niitä katsomaan. Sylvi urhea pieni paimenkoiran piti vähän murista ja sitten vähän haukkuakin niille, saattoi johtua kyllä siitäkin että itseäkin alkasi vähän hirvittämään kun koko joukko tuli siihen aivan aidan viereen riviin seisomaan ja tuijottamaan meitä. Jonkun aikaa siinä seisottiin katteltiin ja Sylvin murina ja haukku väheni koko ajan, sitten kun lampaat yhtäkkiä lähtivät kaikki juosten poispäin meni Sylvikin aivan aidan viereen ja pisti päänsä aidan raosta toiselle puolelle. Sitten taas kun ne tuli tuijottamaan meitä piti vähän murista välillä.

Takku-herra lähtee välillä vähän väärään suuntaan ja eksyy muusta porukasta