Lyhyt kertaus viime viikoista.

• Muutto on saatu suoritettua. Reilun viikon olemme olleet totaalisella treenaustauolla koska päätin hoitaa muuton mahollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä jotta pääsemme viettämän normaalia elämää.
• Ennen  muuttoa tein Sylville jäljet jotka menivät pikkusen plörinäksi pimeyden takia. Aatulle verijäljet jotka vanhenivat illasta aamuun jolloin matkan varrelta oli nakit lähteneet todennäköisesti parempiin suihin. Vauhti oli taas sikakovaa jolloin käskin nätisti ja se auttoi vähän. Muuta en kuollaksenikaan muista, mutta ei enää yön yli ehkä jätetä. Sielä täytyy kyllä matkan varrelta jotain löytyä. Maasto oli liian vaikea niinkuin täälä aina, kivikkoa ja risukkoa täynnä.
• Agilityrintamalla tehtiin tietysti MM-rataa reeneissä jotka jatkuvat seuraavillakin kerroilla. Kontakteilla täytyy nyt tunnustella (varsinkin puomilla) ja hakea sitä oikeaa käskytysaikaa ja paikkaa suhteessa omaan vauhdin pitoon ja koiran kierroksiin. Iisiä. Sylvi on ollut pari kertaa kepeillä ja osoittautui (siinäkin) aika mahtavaksi. Opetan suorilla kepeillä ja alussa peruutan jonkun aikaa että näen mitä koira tekee. Sylvi pujottelee aika nopeaan ja seurasi kättä ensimmäiselläkin kerralla ihan mahtavasti, se on selvästi ottaut opikseen kun on katellu miten homma toimii! Ongelma on nyt oman käden liikkeen rytmitys ettei koira oikaise suoraa käden luo kiertämättä keppiä.
• Sylvi on kaksi viimeistä viikkoa painanut 13,6 kiloa. Tämän viikon painoa en ole vielä ottanut. Se on kasvattanut nyt vaan pelkkää turkkia. Syöminen on ollut vähän sitä sun tätä varsinkin muuton jälkeen. Käy kupilla luvan saatuaan ja samantien norkoilemaan muiden kupeille. Hetken päästä takas omalle kupille syömään. Joskus enemmän mutta usein on nyt jättänyt ruokaa. Ootellaan.

Sitten tähän päivään.

Olemme olleet viikonlopun pelastuskoiraleirillä Lohtajalla, Maanpuolustuskoulutuskeskuksella (tai jotain sinnepäin). Olipa ihan mahtava reissu ja mahtava kokemus pienelle pennulle. Lähdimme perjantaina viiden aikaan iltapäivällä ja kotiuduimme sunnuntaina samoihin aikoihin. Menimme Ninan kanssa samalla autolla. Kaverina Syltyllä oli sakemanni Taika. Niistä tulikin ihan kaverukset, olivat auton takana molemmat ja aivan rauhallista oli. Leikkivät kun olivat kahdestaan vapaana eikä Sylviä jännittänyt yhtään, hyppi Taikaa vasten ja sukelsi sen eteen että Taika sai "körmyyttää" sitä. Paikan päällä nukuimme omissa huoneissa koirien kanssa parakeissa. Sylvillä oli oma kevythäkki huoneessa jonne se rauhottui hyvin. Kävimme muutamia kertoja porukalla kävelemässä ja koirat saivat painaa vapaana. Maasto oli mahtavaa, laakeaa hiekkaa sekä metsää ja näimme koko ajan missä koirat menivät. Mukana olivat Taika ja Sylvi sekä bc:t Fado ja Lasse-tyttö ja Tarjakin kävi yhdesti mukana.

Sitten treeneihin. Meidän ryhmässä oli ihan mahtavat tyypit ja homma toimi. Saimme paljon potkua omiin treeneihin ja näkökantoja sekä varmuutta omista ajatuksista myös. Sylvi toimi ihan upeasti omana itsenään vaikka on ollut hirmuisasti kaikkea uutta. Lauantaina treenasimme kahdesti ja sunnuntaina yhdesti. Ensimmäisellä kerralla otettiin kolme maalia. Tehtiin heti niin että maalit menevät yksitellen piiloon jolloin Sylville ei tule hajua kuin siitä yhdestä eikä sen tarvitse kiiruhtaa sieltä jo seuraavalle. Oliko sitten tästä vai vieraasta paikasta mutta neidillä ei ollut mitään ongelmaa olla maalilla. Se istuikin jopa vieressä ja ootteli että lihapullaa tulee ja sepä maistuikin jokaisella treenikerralla! Toinen juttu joka muutetaan on että aika jonka se käy maalilla ei tarvitse pienellä pennulla olla niin pitkä. Siltä ei tarvitse vaatia paikalla pysymistä kauaa kun sitä aikaa voi pikkuhiljaa pidentää ja pidentää, niinkuin muissakin asioissa tehtäisiin. Lisäksi kun sille on vain muutama nakinpala per maalimies sitä ei tule syötettyä kyllästymiseen asti kun se on tuollainen ei-ainakaan-vielä-niin-ahne. Toisella treenikerralla otettiin kaksi maalia. Tässä huomasimme taas toisen jutun mitä pentu tekee. Kun molemmilla treenikerroilla oli maalimies niin että se näkyi ei Sylvi mennyt sinne ollenkaan. Vasta kun sai hajun ja ensimmäisessä sitä vähän autettiin kun maalimies huikkas Sylviä kun se juoksi ohi vaan. Se huikkasi myös sen takia kun oli ihan ensimmäinen maali koko leirillä.Joten maalien pitäisi olla siis piilossa. Muuten se toimii kyllä hirmusen kivasti, pysyttelee aika lähellä ja jolkottelee sinne tänne neonkeltaiset heijastintyöliivinsä päällä. Sitten kun saa hajun lähtee ihan erimielellä, kuin isommat ja kokeneemmatkin koirat konsanaan. =) Nämä kaksi treeniä olivat metsikössä. Tänään olimme sitten hiekkadyyneillä treenaamassa pienessä tuulessa joka yltyi aika kovaksikin loppua kohden. Oli ihan mahtava paikka kerrassaan. Otin Sylville yhden maalimiehen koska touhua oli ollut jo pikkuiselle aikamoiseti. Se meni makamaan viitisenkymmenen metriä lähtöpaikasta ihan pieneen syvänteeseen joka hiekassa oli sekä vähän jonkun näköistä puuta ja risua ja heinikkoa harvassa. Lähdimme kävelemään tien tapaista pitkin joka dyyneillä meni. Kävelimme hetken, Sylvi pysytteli lähellä. Sitten se sai hajun ja ampaisi sellaista vauhtia vasemmalle maalimiehelle. Ainakin kolmen-neljänkymmenen metrin päähän. Mahtavan näköistä kun dyyneillä näki niin hyvin mitä tapahtuu ja missä koira menee. Kun se pääsi maalille se vilkaisi mua että tulenko. Satuin samassa lähtemään tarpomaan perään jolla oikella hetkellä vahingossakin vahvistettiin koko juttua että oikein Sylvi taas teki. Sielä se sitten maisteli lihapullaa eikä tarvinnut lähteä minun luo. Oli aika kaukana nimittäin. Tämä oli siis ihan tajuttoman hyvä treeni ja onnistunut lopetus koko hommalle.

Ja Sylvander tietysti hurmasi taas kaikki reippaalla luonteellaan ja rohkealla olemuksellaan. =) Nyt uni maittaa lapsoselle.