Kävi uimassa. Eilen metsässä heitin sille kepin ensin pari kertaa niin että pysyi jalat maassa ja sitten sen verran kauas että joutui uiden hakemaan. Ei kauaa enää miettinyt kun se päättäväisesti haki kolmannenkin kerran. Ei joutunut montaa senttiä uimaan mutta kuitenkin. Silmien ilme muuttui ihan jännittyneeksi kun lähti uimaan ja tuli kepin kanssa takasin, siitä huomasin että se joutui uimaan.

Perjantain ja lauantain oltiin Torniossa turistina, oi jospa oisin saanut olla mukana. Oli mulla kamerakin mutta kuvien ottaminen unohtui. Lähtiessä otin sitten muutaman omista koirista aivan kuin niistä ei vielä kuvia oliskaan. Niiden elämä oli vähän häkkipitoista reissun ajan mutta hyvin selvisivät.

 

Sunnuntaina päästiin treenamaan. Alotettiin kontakteilla. Ensin Aatun kanssa toistoja toistoja toistoja. Kyllä se sieltä pikkuhiljaa. Sylvin kanssa puomia muutaman kerran. Täytyy viljellä namia vielä matkan varrelle, nyt valmis hyppäämään pois liian aikaisin. Ja remmissä pysytään jonkun aikaa, vähän kiirekin neidillä tahtoo olevan. Alastulokontakti hyvä nyt taas pysyi heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Aan kontaktilla käytiin, sitä Sylppy ei ole vielä mennyt.

Sitten keppejä. Aatu ei lähtenyt avokulmasta. laitoin lelun muutaman kerran ensimmäisen välin taakse. Mutta pujotteli hyvin ei lähtenyt kesken pois kertaakaan ja kesti hyvin vedätyksen kun menin aika kaukana edellä.

Sylvin pujottelu on hyvällä mallilla, nyt aletaan harjottelemaan sisäänmenoja.

Sitten pientä vääntötreeniä. Putki-hyppy josta aika vaikea kulma takaakiertona seuraavalle hypylle. Valssasin ja Sylvi haki hienosti hypyn. Sitten taas tultiin hyppyjen alta vaikka hyppy mininä, ja aina kun suoritetaan takaakiertona ja hyppää muhun päin niin tuli ali.

Torstaina jatketaan rengasta, pituutta, keppejä ja ehkä myös vähän hyppyjumppaa eri korkeuksilla.

Maanantaina hakutreeneissä hyttysten syötävinä. Sylpylle pistoja kolme kipaletta ja tarkotus haukkua vähän enemmän. Hyvin haukkui Sylppy ja koko ajan enemmän ja enemmän.

Yksi varajälki jäi ajamatta treeneissä ja kun olin ollut lenkillä koirien kanssa ajattelin ensin käydä se Sylvin kanssa mutta kun se oli jo saanut treenata päätinkin ottaa Aatun. Ja ilman mitään välineitä tai käskyjä lähdettiin Aapelin kanssa käelemään tietä pitkin jäljelle päin. Ensin se lähti tien toiselle puolelle josta Romeon jälki oli kulkenut ja sitten näytin toista puolta ja se lähti jäljelle. Ja mikä työskentelytapa. Ei oikei Aatumainen, se meni rauhallisesti ja tarkasti teki töitä. En ollut varma en sin jäljestikö ollenkaan kun oli niin rahallinen mutta kun jotain näytti nuuskivan niin jatkettiin matkaa ja tultiinpa jäljen päähän jossa jälkikeppi. Se haisteli kepin kyllä ja mietti mitä nyt pitää tehdä mutta minä en tajunnut heti että se löysi sen joten jatkoi matkaa. Sitten näin kepin ja sanoin tuo ja kehuin niin Aatu otti suuhun että no sitähän minäkin ajattelin ja toi mulle.  Aatu on keppejä metästä ettinyt joten oli tuttujuttu.

Ehkä alkaamme tekemään Aapelillekin metsäjälkeä kun jotenkin helpompaa ja hauskempaa puuhaa kun verijäljen teko. Enkä ole sitä tänä vuonna vielä kertaakaan saanut aikaseksi tehtyä.