Sylvi neitonen täytti lauantaina jo huikeat 7kk ja näyttää vielä aivan pennulta.  Painoa tällä hetkellä 15,8 kiloa. Kauhiasti minä seuraan sitä ja terriereitä ettei sen juoksu vahingossakaan mene ohi. =)

Sylvi on opetellut etsimään leluansa metästä ja voi kun se on kivaa puuhaa. Viimeksi se ei enää nähnyt mitä minä sielä tein mutta tottahan tuo nyt tajuaa lelunsa etsiä ja tuoda mulle. =) Helpompaa kuin Aatulle joka on aina löytänyt etsittävänsä jäljen varrelta ja nyt kun on tallattu alue niin saa poika tehdä vähän enemmän töitä. Mutta sitten kun saa hajun lamppu syttyy. Tänään se sai kerrankin etsiä hyvän tuokion ja kaksi keppiäkin vielä.

Hakutreeneissä maanantaina Sylville maalimies talliin. Rakennusetsintää. Hyvä harjoitus taas, Sylvi saa koko ajan tietää enemmän paikkoja missä ukkoja voi löytyä. Kun se hajun sai hoksasi homman. Päälle hyvät haukut Hilkan kanssa. Nyt se luonnistui jo kun vanhalta tekijältä.

Lauantaina oli koirat hoidossa vanhemmilla yön yli kun minä olin Tampereella kuuntelemassa musiikkia. Kovasti oli Sylvillä ollut taas kiirusta ja laittanut kämpän sekaisin. Enemmän työtä kuin lapsenlapsissa. =)Kuulemma.

Aatun ja Takun jälkipuuhat jatkui samanmoisena viimekin viikolla. Takku meni ehkä enemmän eteenpäin kuin aikaisemmin. Ja Aatu ei muuta tehnytkään.

Agitreeneissä Aatun kanssa ihan mahtavaa. Se menee nyt kyllä paremmin kuin ikinä. Puomilla huomasin että saan jättää käskyn aika loppuun, nyt se pysähtyy melkeen samantien kun käsken. Ja omaa vauhtia saa varmaan myös nostaa pikkuhiljaa että ollaan yhtäaikaa kontaktilla. Nyt se meinasi tulla sivusta pois. En tiedä johtuiko sitten siitä että mä olin taaempana. Ensi viikolla koitan siis juosta normaalisti ja katson kestääkö se ja tekee kontaktit vai meneekö kilpajuoksuksi. Keppien sisäänmenoja pitää harjoitella Aatun kanssa. Mutta pujotteli joka kerta loppuun asti. Sunnuntaina Ouluun ja seuraavaksi ilmottauduttu Seinäjoelle joulukuun 7.

Tänään oltii sitten Sylvin kanssa. Uusi paikka ja uusia koiria ja ihmisiä. Hyvää häiriötreeniä. Mutta eipä ollut nainen moksiskaan. Kasvihuoneella missä treenataan on ensin alue jossa kaikki hengaa ja oottaa vuoroaan ja sitten on reenikenttä ja rata. Ympärillä ei siis ketään, vaan toisessa päässä. Sylvi oli radalla kun toiset tutustuivat omia kuvioitaan. Ei haitannut. Eikä koiratkaan jotka oottelivat päässä. Vähän riehuttiin ja otettiin mitä ennenkin. Pujottelussa Sylvi menee aika lujaa. Täytyy olla käden kanssa tosi mukana että pysyy mukana. Opettelisi nyt vaan ensin tekniikan ja lisäisi sitten vasta vauhtia. =) Putkeen sukellettiin eri etäisyyksiltä. Ja myös siivekkeiden kautta. Mentiin vähän siivekkeiden välistä ja kierrettiin takaisin toisten välistä. Sitten istuttiin hypyn takana ja minä siirryin hypyn kohdalle. Pysyi! Ja päälle yksi haukku Tainalle. Sitten harjoiteltiin hengaamista ja oman vuoron oottelua. Pentu oli koko ajan valmis toimimaan ja tuijotti korvat lerpallaan. Välillä tehtiin siinä sivulletuloa. Ja harjoiteltiin yksin kiinni olemista. Hienosti Sylvi sielä ootteli. Nyt väsyttää.  

Jos Takustakin muutama sana kun kaikista muistakin. Sen elämän pääasia on ehdottomasti ruoka ja illalla kello kahdeksan alkaa ähellys ja käveleminen kun on ruoka-aika herra niin uskoo vaikkei meillä mitään kellonaikoja ole. Ehkä joskus on ollut sitten. Muutenkin se vaeltelee sisällä paljon. Varsinkin jos Aatu on vallanut makuuhuoneessa olevan pedin kun mennään nukkumaan se kävelee  niin kauan että Aatu luovuttaa sen tai änkeää samaan. Ja kerran kun valot oli jo poissa se ei löytänyt pedille. =) Ja se huutaa. Ainakin usein kun tuun iltavuorosta kuuluu pihalle asti sen rääkyminen (sitä se on!) ja Sylvi tietenkin silloin tällöin lähtee kaveriksi. Iltavuoro selittyy tuolla ruoka-ajan ylittymisellä mutta muutaman kerran on päivälläkin kun kotiin saavun meteli päällä. No. Näiden kertojen jälkeen se on kyllä ulosmentäessä osoittanut että hätä on ollut. Tiedä sitten. Aina se on yksin jäädessään huutanut koska ei oo ikinä ollut yksin ja opetellut sen jaloa taitoa mutta että toistenkin seurassa. Iltaisin joskus kun käyn erikseen kaikkien kanssa ulkona annan Takulle ruuan ennen kuin lähden Aatun kanssa kunnon lenkille. Se on kyllä hiljaa kun saavutaan kotiin mutta kas kummaa kun muut saa ruokansa niin siinä se taas äheltää ja kitisee! Mihin me vielä tämän kanssa joudutaan. Muuten se on ketterä ja kävelee vaikka kuinka kauan metsässä. Tietä pitkin mennään vähän hiljempaa. Ja ojien yli saa viisitoistavuotias jo matkustaa sylissä.