Marraskuun lopussa täytti Takku-herra 16,5 vuotta. Se on jo niin vanha että täytyy puoletkin vuodet noteerata.   Lahjaksi haimme paapalle kipulääkettä, taitaa pienen raajoja jo vähän kolottaa. Välillä näyttää huonommalta ja välillä taas juostaan muiden kanssa samassa jonossa metsässä, kuudentoistajapuolenvuoden verran perässä tietysti. Vielä on kuitenkin enemmän parempia päiviä ja ruoka-se maistuu.

Lauantaina teimme pitkän päivän Jyväskylään jossa kisasimme kahden startin verran kumpaisenkin koiruden kanssa. Kirjotin äskettäin pikkusen enemmänkin mutta bittiavaruus nieli sen joten pääkohdittain sitten vain.

Sylvi aloitti, tuomarina molemmilla radoilla Sisko Pulkkinen. Molemmilta radoilta tulokseksi 5, ja Sylvi se on niin tomerana ja tärkeänä kun pääse iha ite hommiin nykyään.  Näiden kisojen jälkeen voin ehkä karistaa mielestä kummalliset ajatukset vieraista esteistä ja siitä ettei Sylvi osaa mennä niitä. Kyllä se osaa.

Ensimmäisellä radalla olin vähän turhan kiireinen kepeille viennissä, johtuu siitä että vieressä oli hyppy vähän huutelemassa. Sylvi ei taipunut ykköseen vaan sukelsi kakkoseen. Siis keppiväliin.

Toisella radalla ensimmäinen rima alas.

Molemmilla radoilla keinut ihan huiput, puomi oli vain ekalla radalla. Sen ylösnousuvaiheessa taisi vähän jännittää, Aa oli molemmilla radoilla johon pysähtyi luulisin joka kerta pikkusen liian ylös. Taitaa johtua liian tiukasta pinta-käskystä joka ei suinkaan kuulu Sylpyn ratoihin vaan sen toisen.  Rauhassa kuitenkin teimme kontaktit loppuun asti niinkuin ollaan harjoiteltukin.

Aatun kanssa kaksi hyllyä. Tuomariksi vaihtui Minna Räsänen. Vaikka olisi Sisko voinut jatkaa kun on kerran ÄsÄmmeissäkin. Mutta ei nyt tällä kertaa sitten.

Ekalla radalla koko ajan pikkusen myöhässä jonka johdosta kun oltiin muutamat kohdat jo pelastettu niin lopulta yhden hypyn hyppäsi väärään suuntaan. Alussa sitten taas hätäilin ja takaakierrossa se ei hypännyt hyppyä vaan kiersi sen.

Toisella radalla kepit oli viides este johon monen meno loppui. Paha paha avokulma ja siinä ihan vieressä putki jonne edellinen suoritettava este tietenkin suuntasi enemmän kuin kepeille. Minä en saanut Aatua putkeen mutta sain sen keppien kakkosväliin. Kolme kertaa. Loppurata oli aikamoista juoksemista.

Molemmilla radoilla lähdössä lähti ensin perään ja sitten pysyi ja kummallakaan radalla ei pysähtynyt Aalle. Palautin kummallakin kontaktille ja jatkoimme siitä kehuen ratanauhojen ulkopuolelle kaivamaan lelun esiin. Puomi oli hyvä.

Mutta hyvin jaksoimme joka rataan ja kisaaminen on niin hauskaa  Ensi viikonloppuna sitten kisavuoden päätös Seinäjoella, lauantaina Sylppy ja sunnuntai Aatu.