Siis Sylppy 10 kk jo! Muuta en keksi sanottavaksi.

Kisapaikalla Sylvillä oli ilmeisen tylsää koska tuli läpi Tarjan kevythäkistä. Muuten oli sielä nätisti Tarjan kanssa mutta sitten kun Aatu otettiin omasta mökistään huutamaan ja valmistautumaan radalle niin se oli liikaa pienelle tytölle. Onneksi olimme lähellä ja Johanna valppaana kun yhtäkkiä Sylvi huiteli häntä liehuen ohi että täältä minä tuun! Voi kun meitä meinasi aivan alkaa naurattamaan. Häkin ovessa siisti viilto ylhäältä alas. Olisi edes opetellut avaamaan vetoketjut niin olisi ollut enemmän aivojumppaa ja tullut meikälle halvemmaksi.  Laitoin sen sitten Aatun mökkiin joka on pieni mutta täytyi jo kohta lähteä Aatun kanssa radalle. Mahtui kääntymään ja pisti sinne heti maahan. Selkäni käänsin ja kun katsoin niin sieltä sillä jo kieli pihalla verkosta samaa tekniikkaa ilmeisesti harjoittaen kuin Tarjan omasta. Merja - täti jäi sitten vahtimaan neidin touhuja kun menimme Aatun kanssa radalla ja oli meinannut tulla läpi kun kuuli Aatun huutavan. Ilkeä Merja - täti sitten vierestä kielsi ja ei auttanut Sylvin kuin tyytyä kohtaloonsa.

Aatun kanssa teimme sitten, Haukiputaalla olimme siis, kaksi ihan mahtavaa rataa vaikka olivatkin hylkyjä. Aatu on nyt ilmeisen nollatahdissa mutta mun täytyy vielä reenata. Ekalla radalla jäimme keppeihin, kakkosvälistä sisään. ja nyt ei sitten näköjään kelpaa kuin nollat koska en sitten ohjannut kunnolla sisään kuin vasta kun se oli kolme kertaa sinne kakkosväliin mennyt. Muuten ihan melkein täydellistä vauhdikasta menoa, kääntyi hyvin ja kontaktit loistavat Aatun kontakteiksi, ei näyttänytkään että olisi roiskaissut vaan himmasi taas ihan kunnolla mutta jatkoi kuitenkin samantien matkaa. 

Toinen rata myös huippurataa kunnes välistävedon sijaan Aatu teki komean kaarroksen ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan siis. Taas saan harjoitella peruuttamista ja esteelle asti viemästä niin se vetokin voisi olla voimakkaampi ja ottaa koiran mukaan. Nyt taas jonkin verran siinä pyllistelin paikallani mutta kyllä se tästä! Se on nyt niin pienestä kiinni vain aina.

Lähdössä pysyminen oli ainut joka tuotti nyt myös kisoissa päänvaivaa. Aatu on lähes aina pysynyt kisoissa kun oon sen jättänyt mutta nyt se alotti vähän samaa kaavaa kuin reeneissä, pisti maahan ja hiipipä perässäkin. Sain kuitenkin pysymään niin että pääsin aikomaani alotukseen mutta eipä se nyt istunut vaan taisi maata. Keskiviikkona reeneissä se alkoi loppua kohden jo istumaan kun ei yhdellekään esteelle pääsyt ennen istumista.

Sylvin kanssa torstaina tehtiin aika paljon keppejä. Ja se on hyvin lähellä nyt että meidän pikkupentu pujottelee. Otin Annan avuksi katsomaan mikä on siinä nyt homman nimi. Koitin jättää kättä pienemmälle liikkeelle eikä vaikuttanut mitään Sylvin pujottelemiseen. Sitten pätkän lopetin käden liikkeen kokonaan, ja siinä se pujottelikin muutaman välin! Nyt täytyy vaan alkaa pikkuhiljaa häivyttämään kättä pienemmälle liikkeelle ja tästä eteenpäin en vie sitä enää ollenkaan keppiväliin vaan heiluttelen siinä vieressä vaan. Sitten koitettiin siltä toiselta puolelta ja totesimme että minä olen aivan onneton tapasu siinä. En siis pysy koirani perässä ollenkaan. Yritimme monta kertaa mutta ei onnistunut. Sylvi teki tarmokkaasti töitä koko ajan. Sitten otettiin jo onnistunut otos helpommalta puolelta ja päätin että opetan sen pujottelemaan siltä puolelta ja sitten kun se osaa pujotella vaihadan puolta ja toivon ettei sillä ole Sylpanderille merkitystä missä minä kuljen.

Radan pätkiä otettiin ihan muutamia vain. U-putken vasempaan päähän ja sitten ulos niin jatkettiin hypylle jolloin matka meni tuon putken vasemman pään ohi. Hypyltä vasemmalle toisellekin hypylle. Kun palkka oli maalissa se vetää tämmösissä tapauksissa vähän liikaa ja Sylvi menee suoraan sinnepäin ja ohi hypyistä. Otettiin toisesta suunnasta hyppy-hyppy ja kolmas hyppy joka oli U-putken edessä jonku matkan päässä, sieltä käännyttiin takasinpäin putkeen ja hui kun Sylvi kääntyi hyvin tänne-käskyllä jota on tehty sen kanssa aina ja ihan ensimmäisenä koko hommassa. Siivekkeen kiertoa siis. Nyt kun oli pari hyppyä joissa kerättiin vauhtia kääntyi se vieläkin hyvin ja aivan hämmästyin.  Muutama toistoa puomin alastuloa, sekä kaheksikkoa yhellä hypyllä.

 

Tänään tein esineruudun. Vanha Aatunrepimä hanska piiloon vasempaan takakulmaan pienen kiven päälle. Sylvi ensin ja se meni suoraan hanskan luo ja toi, kerran tipahti melkein mun edessä ja sitten käteen. Toisella kerralla jätin sen istumaan ja hyvin pysyi kun vein hanskan vähän lähemmäs kiven juureen. Palasin sen luo ja naks- ja palkaksi lähetys etsimään. Tässä tarkotus taas vahvistaa käteen tuomista ja tulihan se, käteen asti jota vahvistin naksulla. Aatulle ensin samaan kiven päälle, se löysikin aika nopeasti mutta jätti ensin hanskan sinne. Sanoin tuo ja sitten toi. Toinen harjotus myös sama kuin Sylvillä. Aatukin pysyi hyvin ja palkaksi vapautus etsimään. Löysi ja kun kehuin se jätti hanskan ja tuli vain itse. Lopetin kehumisen ja se palasi hanskan luo. Taas kehuin ja taisi jäädä vielä kerran, lopetin kehumisen ja taas palasi ja nyt toikin. Otin Sylville vielä kerran, hanska oikeaan etukulmaan kannon taakse. Nyt se sai tehdä vähän töitäkin. Meni suoraan kauemmas tekemään töitä ja kävi mun luona ja piippasi muutaman kerran, minä olin hiljaa ja Sylvi tuumasi että pakko sielä on jotain olla. Jatkoi töitä vielä hetken ja sitten tarkisti myös edestä nenän kanssa ja löytyi! Taisi tulla käteen asti. 

Ja nyt se on sitten tehty - ilmoitin elämäni ensimmäisen kerran koirani näyttelyyn! Mielenkiinnolla odotan mitä Aatu lähtee sinne tekemään kun esteitä ei näy - ja millä äänellä.