Meillä oli siis hirmu kivaa ja hyvä fiilis kisoissa. Tai mulla. Koirallahan on aina.

Molempien ratojen lähdöistä taisi poika irrota sadastuhannesosasekuntia ennen lupaa mutta se jäi istumaan sinne enemmän kuin sen yhden askeleen verran ja aika helpostikin.

Ensimmäiseltä radalta saatiin vain harmittava virhe keppien sisäänmenosta kun Aatu alotti kakkosvälistä. Vein vähän liian vinosti kun pussi huusi heti suoraan. Mutta eihän tuo ollut sinne menossakaan.

Toinen rata oli sitten ihan mahtava. Siinä oli sellasia peruutuksia että aattelin että kun mä oo osannnu tähänkään asti tuota peruuttamisen jaloa taitoa että kuinkahan sen nyt saan sitten oikeinpäin esteille. Ja sainhan minä. Ja komiasti peruutin.  Olisi taas pitänyt saada videolle. Tasasta varmaa menoa, puomi oli kolmanneksi viimenen este ja siinä vähän irvistin ja komensin pikkusen tiukempaan sävyyn mutta eipä ollut kontakteissa minkäänlaista onkelmaa. Ja osais Aatukin vielä eteen-käskyn kun puomilta ampastiin sitten suoraan pituudelle ja maalihypylle ja jälkeenhän siinä jäi. Tämä rata oli nyt niin tyhjentävä ettei siitä osaa muuta sanoakkaan. Ja voittohan siitä napsahti. Mä olen miettinyt joskus että näyttääköhän sen meno lujalta kun en ole pahemmin videoinut koskaan. No siinä tulostaululla oli pari naisimmeistä kattomassa tuloksia ja totesivat että se oli se cairni mutta se menikin törkeen lujaa. Jotta menee se sitten.

Sylttyräkin kävi kattelemassa maksikolmosia mun kanssani. Oli niin hyvä maneesin löyhkä ainakin mun nenään aina kun sinne menin että äkkiä Sylppykin haistelemaan. No eipä se ollut siitä moksiskaan ja mentiin oikein maneesin katsomoon (kun ei oikein muualla mahtunut ratoja kattelemaan) ja hienosti neitonen kipusi ensin rappusia ylös ja alas ja harjoitti vähän rauniohin fysiikkaansa siinä samalla. Sitten istahdettiin alimmalle katsomon tasolle ja pällisteltiin. Hienosti se katteli ja istuskeli, välillä meinasi vähän intoutua haukahtamaan ja kannustamaan menijöitä. Tiiviisti pää meni aina rataa suorittavan koiran mukana ja silmät pyöri päässä.  Sitten se kömpi mun syliin ja meinasi alkaa siinä makoilemaan mutta vaikka se pieni on niin ei se oikein löhöämisasentoa mun sylissäni saanut. Kerrassaan miellyttävä kaveri pitää menossa mukana.