Lauantaina Aatun kanssa kolme kisaa. Oli kuuma mutta hyvin saatiin pidettyä itemme viileinä ja sopivan nesteytettyinä.

Tulokset hyl, hyl ja 10. Ensimmäisen radan pysyi lähdössä, toisella ja kolmannella lähti tai nousi kerran ennen aikojaan. Palautin kuitenkin nopeasti niin että tuomarikin sen vielä kesti ja lähti radalle vasta luvan saatuaan.

Ensimmäinen rata oli kaikkein paras. Siinä ei menty ku kerran väärään päähän putkea, muuten sujuvaa nollaa ja kontakteille pysähdyttiin kunnolla. Mä en vaan vieläkään tehnyt niitä niinkuin treeneissä, vaan paljon tiukemmin. Eli toisinsanoen hitaammin. Täytys nyt vielä koittaa ottaa yhtä rennosti kuin treeneissä ne kun muutamia startteja tässä on. 

Toinen rata tehtiin nollaa, joskin vähän takkuista Aalle asti, noin kymmenes este, jossa ei sitten pysähdytty. Palautin siihen ja käveltiin kehuen pois, sivussa otin paikalla istumisen kautta Aan ja sitten sai vasta lelun. 

Viimeinen oli hyppäri. Se oli myös hyvä rata, pituudella meinasin leikata takana mutta en sitten näköjään pystynyt ja osannut riittävästi jarruttaa vaan jyräsin koiran päälle eikä se raukka hypännyt vaan huusi siinä mulle että mitä sä nyt.  Toisesta vitosesta tässä mä en ole varma mistä tuli, kaatuiko pituuden pala sitten kun joutui hyppäämään sen niin huonosti vai tippuiko kenties muurin palat vähän myöhemmin...

Sunnuntaina oli sitten matka Pietarsaareen lampaita ihmettelemään Sylpantterin kanssa. Mistään syttymisestä ei nyt voi puhua vielä.  Ensin lampaat oli aitauksessa, ne ei kiinnostanut Sylppyä juuri ollenkaan, se katsoi mua että missäne esteet on tai sitten se söi jotain herkkuja maasta  Nämä kaverit oli vielä vähän haastavia koska ne polki maata ja tuijotti koiraa mikä saa Sylvin helposti väistämään. Sitten se pääsi samaan aitaukseen lampaitten kanssa vapaana ihmettelemään. Se oli oikeestaan samanlaista. Sitten se sai olla kelpie Viggon kanssa kun se laittoi elukat liikkeelle Sylviäkin vähän kiinnosti. En tiedä kiinnostiko lampaat vai komea kelpie-herra. Sitten kun Viggo ajoi ne meitä päin Sylviä vähän hirvitti   ja se haukkui niille. Mutta niin kyllä hirvitti muakin  Pidettiin tauko, sitten päätettiin käydä vielä kerran aitauksessa koirien kanssa. Nyt Sylvi oli kiinnostuneempi, eikä muakaan hirvittänyt niin paljon kun nämä kaverit tuli miltei samantien porukalla ihmisen luo. Siinä seisoin niiden keskellä jo niinkuin se olisi ihan jokapäivästä hommaa  Paimentamisesta ei voi puhua mutta se meni ihan ite ilman mua lampaita kohti ja sai ne lähtemään toiselle puolelle aitausta ja lähti niiden perään. Pari kertaa teki niin. Haukkui kyllä siinäkin pari haukahdusta.

Täytyy ehkä mennä ainakin kerran vielä uudelleen että näkee mihin tämä homma kehittyy.