No enpä sitten raaskinutkaan jättää Sylviä vielä iltavuoron ajaksi kotiin. Koko alkuviikon sen verran nenä kiinni koneessa kisakirjeitten kanssa että en siinä aamupäivällä ehtinyt kovin touhuamaan sen kanssa. Mutta tuleehan noita iltavuoroja.

Torstaina Aatun agitreenit. Ensimmäisessä radan pätkässä ei otettu kontaktiesteitä ollenkaan. Sai A ylimääräset purkaa siinä. Seuraavaksi otettiin puomi mukaan. Mentiin kaksi-ehkä kolme kertaa. Remmiä ei tarvittu ollenkaan. Vaihdettiin käskysana odota-käskyksi. Sillä on enemmän merkitystä Aatulle ja keinulla käytän sitä. Hienosti otettiin kontaktit maahan asti. Ei se pysähdy vieläkään alas odottamaan jotain vapautusta mutta tämä oli taas oikein iso askel eteenpäin. Jos me päästäis PM-kisoihin syyskuun alussa kokeilemaan. Toivossa on hyvä elää. =)

Sylvi ja Tuubakin reenasivat taas kauhiasti painia. Joka viikko ne juoksee lujempaa. Aatukin innostui niitä jahtaamaan. Se on aika suuri teko siltä treenikentällä. Sylvi tarttee nyt uuden painikaverin kun se menettää Tuubansa Turkuun. Sylvi oli ottanut hurjasti Tuubaa korkeudessa kiinni. Ukkonenkin siinä illan aikana jyrähteli mutta siitä ei Syltty piitannut.

Perjantaina Sylvi matkusti paljon autolla. Se ei enää piippaa sielä edes yksin. Käytiin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla. Sylvi sai uuden, vähän isomman ruokakupin kun tuossa vanhassa meinaa reuna loppua kesken. Sitten ostettiin Sylville ihan oma patukka. Tähän mennessä se on vaan testaillut kaikkia vanhoja leluja ja pähkäilty että mikä olisi se huippujuttu. Eipä sillä kyllä paljon tunnu väliä olevan, kunhan liikkuu niin se kelpaa. Vähän käytiin sitten kotona pyörätin vieressä seisoskelemassa ja kun oma patukka vetästiin esiin niin olipa se kiva. Ja kova nälkä jäi kun vaan ihan hetken sen kanssa telmittiin.

Sylvi söi myös yhden ruokansa ruudusta. Makkararuutu. Nappuloista. Siitä se lähtee. Mä vaan en tiedä näistä hommista paljon mitään että edetään rauhallisesti kirja kainalossa. =)

Terrierit pääsivät vihdoin ja viimein omille verijäljillensä. Aatulle ensin lyhyt. Mun pituusarviointikyky ei oo parhaimmasta päästä. Ei kymmentä metri enempää jos sitäkään. Nakkeja alussa ja lopussa. Haahuili alussa ja juuri kun meni hyvin niin se sopivasti loppui. Sitten Takulle suurinpiirtein samanpituinen. Hauska vaari. Kauhiaa pyörimistä alussa eikä se oikeen lähde eteenpäin. Häntä heiluu että kivaa on. Otin muutaman askeleen eteenpäin ite ja sitte se lähti kulkemaan. Hitaasti mutta varmasti. =) Aatulle toinen jälki oli vähän pidempi. Ööö. Ehkä kolmisenkymmentä metriä jonka jälkeen kulma ja käännös oikealle jota ehkä viisi metriä ja sitten loppu. Alussa ei nakkeja, puolessa välissä ehkä  makuu jossa nakkeja ja kulmassa jossa ei nakkeja. Haahuili alussa mutta sitten lähti. Se menee kyllä sen verran kovaa että mä en ehdi seuraamaan sen työskentelyä kun täytyy kattoa mihin sitä astuu ja jalkansa työntää. Täytyy vissiin löytää tasanen maasto. Makuusta meinasi mennä ohi mutta otti äkkijarrutuksen. Kulmasta meinasi kans mennä ohi ja lähti jo oikealle. Mä estin sitä kuitenkin liinalla jatkamasta ja se hetken pyöri. Sitten se hoksas kulman ja merkkas sen ilman nakkeja. Loppu sitte meni. Ja mä oli osunu taas muurahaisten valtakuntaan ja nakit oli täynnä murkkuja. Jospa se hidastaisi hieman herran vauhtia ja halua päästä sinne jäljen loppuun. =)

Mulla on pitkä työputki, lauantaista perjantaihin. Tänään olemme viihdyttäneet itseämme istumalla parvekkeella ja katselemalla mitä naapuritalojen pihassa oikein tapahtuu. Ja minä luin pätkän pelastuskoiran koulutus-kirjasta. Maanantaina se alkaa.