Eräällä keskustelupalstalla on jo ruodittu toteumat ja tavoitteet perinteiseen tapaan uuden vuoden kynnyksellä.

Laitetaan nyt tännekin melkein  sama :

Vuonna 2011 oli Sylvin kanssa tarkoitus:
-Luonnetesti ja silmäpeilaus
-Pelastuspuolella käytäis loppukokeet tämän vuoden aikana ja syksymmällä alettais miettiä hälyryhmään siirtymistä
-Agilityssä opetellaan tekemään nollia. Jos hyvin käy ja saadaan tarvittavat kasaan mennään arvokisoihin.
Käynnistetään AVA kello

Aina ei mene niinkuin Strömsöössä  Näin ne sitten toteutui:

-Luonnetesti käytiin ja myös silmäpeilaus
-Pelastuskoiraliiton loppukokeiden pimeäosuus suoritettiin, päiväosuutta koitettiin mutta ei menty läpi.
-Agilityä tehtiin maaliskuuhun asti eikä opittu tekemään nollia, mutta lähelle päästiin ja tehtiin monta unelmarataa jotka muistaa aina sen jälkeen jäätiin pitkälle sairaslomalle jolta ei enää agilitykentille palata.
-Muuten vuosi meni osteopaatilla, fyssarilla, hierojalla, jumpatessa ja vähän ortopedilläkin selvittäessä miksi koira on surkeassa kunnossa.
 

Mitä vuonna 2012 sitten:

Paljon riippuu siitä alkaako Sylpantteri pysymään kunnossa ja sen vain aika näyttää.
Jos alkaa tehdään siitä oikea pelastuskoira ja keskitytään niihin hommiin.

Jos ei alkaa tehdään niitä juttuja kuitenkin huvin vuoksi.

BH koe on tavoitelistalla roikkunut joka vuosi ja niin se tekee edelleenkin, samoin tokoilu ja ehkä ensi vuodeksi lisätään tokokoe listalle

Jatketaan kuntoutusharjoituksia.

Aatunkin kohdalta löytyi muutama rivi vuodelle 2011:

Kunhan lumet lähtee niin se saa jatkaa jälkihommiaan. Tänä vuonna voisi alkaa sille verijälkeä taas muutaman vuoden tauon jälkeen vetelemään.

Ja Aatu koitetaan saada niin kuntoon kuin se voi olla. Jonkinsortin outoutta siinä edelleen näen.

 

 

 

Ja tehtiinkö me Aatun kanssa mitään:

Verijälkeä ei kyllä ole tehty. On niin työlästä

Jokunen jälki kesän aikana ja syksyllä innostuin oikein pienelle jälkikuurille.

Lisäksi se tekee esineruutua ja kävi syksyllä uudessa hallissamme juoksemassa siivekkeiden välistä ja pariin putkeen

Aatu on ehkä niin kunnossa kun se voi olla. Kivutonta päivää se ei varmaan tule tässä elämässä enää näkemään, tai mistä minä varmaksi tiedän mitään.

Vuonna 2012 Aatun kanssa:

Aatu täyttää 10 vuotta maaliskuussa.

Tehdään kaikkea paljon mistä Aatu tykkää ja minkä se kestää, ainakin metsäjälkeä ja jos nyt sitä verijälkeäkin innostuisi kokeilemaan ynnä muita nenäharjoituksia.

Pidetään pikkumies kunnossa, hierotaan usein ja silloin tällöin käydään osteopaatillakin.

Kaikkea muuta tärkeämpää on nauttia siitä kun molemmat vielä on  ja toivottavasti on vielä pitkästi yhteistä aikaa, liian monta surullista koiran menettämistarinaa on nyt lyhyen ajan sisällä tapahtunut.