Aatu hierottiin tänään elämänsä ensimmäistä kertaa hallilla ja pojasta ei löytynyt yhtään jumia.  Emme siis ainakaan huonosti ole lämmitelleet ja jäähdytelleet. Unohtui kysyä onko enemmistö koirista niitä joilla joku paikka on jumissa vai niitä joilla ei ole mitään. Olin jo aiemmin uskaltanut epäillä Aatun rentoutumista hierontaan treenihallissa esteiden ympäröimänä. No ei se sitä ihan täysin tehnytkään. Makasi kyllä kyljellä kun minä sen siihen laitoin ja silittelin siinä. Välillä se koitti nousta ja sanoin vaan aaatuuu ja pidin vähän lujempaa kiinni. Loppua kohden se ei enää niin usein yrittänyt pompata pystyyn. Reppana. Yhden kerran tuntui varmaan tosi kivalta kun meinasi aivan silmät pudota kiinni ja oli rennoimmillaan. Sitten kun silmä putosi niin Aatu säpsähti ja pomppasi pystyyn että mitä herranjestas minä nyt.  Seuraavalla kerralla emme todennäkösesti mene hallille vaikka se tietysti Aatulle todella hyvää tekisi. Koti olisi varmasti tuolle se paras paikka ja ainakin joku missä ei ole koskaan treenattu. Saisi Aatukin oikein nauttia kun se kuitenkin tykkää kaikesta rapsutuksesta ja kun vieraat erehtyvät sitä sipasemaan saa siitä ikuisen riesan.

Keskiviikkona käytiin agiliitelemässä ja saatiinkin oikein kunnon juoksutreenit. Ja sai siinä vääntääkin. Nyt oli ongelmia lähdössä pysymisen kanssa. Täytyypä otta oikein tavaksi välillä heittää sille lelu kun pysyy. Nyt sitä tapahtuu hyvin hyvin vähän. Kepeille lähti joka kerta oikein, sain vietyä aika suoraan kiertokulmasta. Yritin vähän irrota sivusuunnassa mutta ei kestänyt kauheasti. Valssattua sain keppien jälkeen. Sitten sai juosta. Suora putki-hyppy poikittain vai sivuttain vai miten se sanotaan-sitten kaksi hyppyä suoraan ja pituus vasemmalle 90 asteeseen. Haaste oli saada koira putkeen ja ehtiä se ohjaamaan hyppäämään pituuden oikein. Monet hyppäsivät sen ensimmäisillä kerroilla vinosti jolloin koira ei mennyt kahden ensimmäisen tolpan välistä. Putkeen taas mentiin hyppy-välistäveto ja putkeen. Aatukin lähti muutaman kerran suorittamaan tuon hypyn vieressä olevaa hyppyä. Kivaa oli juosta viidettä kertaa että pääsi oikein pituudelle asti. Kontaktit tänään hyviä mutta nyt ei kyllä pysähdytty. Kerran roiskasi niin että otin uudestaan. Mutta lujaa ne kuulemma pitääkin mennä.  Tällä kerralla lamppu välähti mulla jaakotuksen suorittamiseen. Jostain syystä mä oon kääntymässä aina väärään suuntaan eli teen sitte vaan persjätön. Mutta nyt oli vissiin jo aikakin lampun välähtää. Kivaa oli!

Sylvi oli sitten torstaina. Meillä oli kans hirmukivaa! Tällä kertaa juostiin ja mentiin lujaa senkin kanssa. Alotettiin taas pujottelusta. Pujoteltiin kaksi kertaa. Toisella kerralla mä en taas pysynyt mukana ja muutama sekoilu mutta sitten onnistuttiin. Sama rata oli pystyssä mitä mentiin Aatun ryhmän kanssa. Otettiin sielä kahden vierekkäisen hypyn kanssa Sylvin kanssa vähän välistävetoa ensin. Sitä ei olla otettukaan Sylttyrän kanssa. Se meni hyvin. Molemmista suunnista muutama toisto ja sitten seuraavaksi mentiin molemmat hypyt. Vierekkäisiä hyppyjä ollaan harjoteltu mutta nämä oli nyt vähän kauempana toisistaan. Meni hyvin. Muuta en muista. Yritinköhän myös valssata noiden hyppyjen jälkeen niinkuin ollaan tehty mutta tulikohan se välistä. Aivan niinkuin näin olisi käynyt. Sitten en valssannut niin meni paremmin. Tästä jatkettiin myös putkeen. Hirmu hyvin hakee Sylvi putkeen nyt eikä kertaakaan sihdannut ohi. Otettiin kutsumalla hyppy ja suoraan pitkään putkeen joka meni noin 90 asteen kulmassa vasemmalle. Meni putkeen vaikka otin itse vähän (lue:millin!) etäisyyttä putken toista päätä kohden. Sen jälkeen oli radassa suoraan puomi ja sen alla putki. Koitettiin mennä putkesta putkeen mutta oli Sylvin mielestä vähän hölmöä. Eikä meinannut millään istua lähtöön! Harmitti jälkeenpäin kun en käynyt välillä palkkaamassa, sama virsi siis kuin Aatulla. Mutta ehkä oli kiva palkka kun sai sukeltaa putkeen sen jälkeen kun istui ja odotti lupaa lähteä. Toisella kerralla radalla käydessä otettiin puomin alastuloa. Taas tiputti ittensä samantien pois mutta nyt en naksauttanut siitä ollenkaan vaan vaadin heti oikeaa hommaa. Ja saatiin onnistumisia. Sylvi niin tomerana jo meni puomin viereen valmiiksi nostettavaksi kontaktille. Sitten mentiin lujaa. Päätin kokeilla tuota samaa putki- hyppy sivuttain - hyppy-hyppy suoraa. Ensin otettiin vain putki-hyppy sivuttain. Se meni hyvin. Sitten lisättiin yksi hyppy. Sitten Sylvi ei enää nähnyt tuota sivuttain olevaa hyppyä. Koitettiin muutamalla toistolla mutta en saanut sitä suorittamaan sitä. Nyt ei toistot haitannut koska palkka tuli kuitenkin joka kerta sen toisen hypyn takaa vaikka minä en saanutkaan sitä kertaakaan suorittamaan tuota sivuttain olevaa sillon kun oli tarkoitus mennä vielä yksi sen jälkeen. Sitten käänsin tuon yhdenkin hypyn suoraan linjaan ja meillä oli siis pitkä suora putkesta ja kolmesta hypystä. Ja tuonne putkeen Sylvi lähti joka toistolla aivan valloittavan hyvin, sain sen lähetettyä tosi kivasti ja muka sitten sain etumatkaa jatkorataa varten. Niin se meni nytkin ja etumatka oli tosiaan tarpeen kun se syöksyi putkesta ulos ja niin me juostiin Sylvin kanssa maaliin asti jossa lelu ootteli. Eikä kertaakaan tullut jalkoihin eikä käsiin vaan eteni suoraan niinkuin olisi tietänyt että noitten siivekkeitten välistä minä meen.  Ja noin montaa hyppyä ei olla menty peräjälkeen ja vielä putkesta vauhtia. Ja tähän me sitten viisaina tyttöinä lopetettiin, hirveään vauhdin huumaan.

Tänään oltiin sitten Sylvin kanssa pelastustreeneissä. Nyt ollaan huomattu että Sylvi osaa etsiä ja käyttää nenäänsä. Tästä eteenpäin tehdään sille sitten ilmaisu. Maalimies korkeintaan kymmenen metrin päähän ja sitten haukkua ja paljon palkkaa. Muutama haukku vain, sitten aloitetaan alusta minun vierestä ja luvalla seuraavalle maalimiehelle taas. Alussa Sylvi paineli menemään että musta viiva vain näkyi eikä meinannut malttaa pysyä maalimiehellä kuuntelemassa mitä ukolla oli Sylville asiaa. Sitten vaihdettiin lelupalkasta namiin ja se oli hyvä ratkaisu ja enimmät juoksemisetkin oli jo juostu. Sitten se jo hirmu taitavasti rauhottui maalimiehelle, istuikin edessä ja haukkuakin kuului. Kerran ei edes tarvinnut sanoa hau vaan tarjosi jo itsekin. Tästä on hyvä jatkaa kun Sylvi hoksaa mikä tässä leikissä on ideana. Tähän asti sen idea on juuri tuo juokseminen ja laajalla kaarella ja kun hajuun törmää niin sinne mennään. Nämä sitten kun aikanaan yhdistää niin hyvä tulee. Helppoa eikö totta.