Kesäloma

Aatu on pitänyt sairaslomaa viikon verran. Sylvin kanssa ollaan oltu pari kertaa treenaamassa agiliitoa.

Kepit se menee jo oikeen mukavasti. Hypyt on edelleen ollut mini-korkeudella. Nyt näinä parina kertana oon nostanut yhden medi-korkeuteen ja kattonut kuinka käy. Kyllä se yli pääsee mutta johtuen ilmeisesti kauan olleista mini-malleista sen hyppääminen on vähän mitä sattuu ja mistä sattuu, kunhan on kivaa ja mennään lujaa.  Joten suurin työ on edessä kun täytyy opettaa neiti hyppäämään. Tehtiin eka treenikerralla kolmen hypyn suoraa jotka vähän eri etäisyyksillä toisistaan ja yksi medi-korkeudessa. Muutama toisto ja kyllä se aika pian alkasi jo paremmin kattomaan mistä hyppää. Sitten otin pelkästään yhtä medi-korkuista hyppyä ja naksauttelin aina kun se hyppäsi läheltä ja tiputtautui toisellekin puolelle lähelle aitaa.

Toisella kerralla otettiin rataa. Kuusi estettä parhaimmillaan mentiin peräjälkeen. Alussa kolme hyppyä eri kulmissa, sitten putkeen, hyppy ja 90 astetta pussiin. Ensimmäiset kerrat meni mahottoman hyvin, ainoastaan pussiin ei meinannut millään kääntyä. Toisella puolella kun ohjasin meni paremmin mutta piti se saada onnistumaan toiseltakin puolelta. Palkka ootteli pussin sisällä lopussa.

Toisella kierroksella aattelin ottaa kerran vielä alun ja laittaa putkeen valmiiksi palkan kun irtosi sinne niin monta kertaa komiasti ilman palkkaa. Ennenkin olen huomannut että palkan valmiiksi laittaminen ei aina oikein toimi kun vetää liikaa eikä toiminut nytkään. Kahden hypyn jälkeen se ampui suoraan väärään päähän putkea ja joka ikinen kerta. Ehkä opin taas hetkeksi että ei kannata enää ottaa sitä yhtä kertaa. Sitten otettiin kahella hypyllä jotka oli vierekkäin takaakiertoa. Sylvi osaa hyvin tuommoset. Koitin medihypyillä ja Sylpy tuumasi että katto kuinka paljon helpommin ja nopeammin  täältä alta pääsee. Naksuttelin taas pelkkää yhtä medihyppyä.

Hypättiin myös medi muurin yli ilman paloja. Ensimmäisillä kerroilla ponkasi muurista vauhtia mutta en palkannut kun sitten vasta kun hyppäsi yli ja lopetettiin siihen muistikuvaan.

Tänään oltiin aamutreenamassa puomia sekä Sylpyn että Aapelin kanssa. Ensin Aatun kanssa. Kauhian fiksua alottaa puomin kontaktien harjoittelu tauon jälkeen. Otettiin muutamia toistoja tarkoituksella että mä saisin jonkun tuntuman kuinka sitä pitää käskyttää ja kuinka kovaa se kestää että mä juoksen rinnalla ja vedätän jne. No ei saatu kyllä vielä selvyyttä. Toinen tarkoitus oli jos Aatulle kin saisi taottua päähän että kontaktilta lähdetään vasta luvan saatua. Saatiin yllättäen tästäkin muutama onnistunut otos ja lopetettiin siihen. Plus että se pysyi paikalla joka kerta kun jätin ennen puomille ryntäämistä.

Sylppykin on ollut jo puomilla. Muutama viikko sitten kun oltiin Satun ja Tainan kanssa treenamaassa se käpsytteli ensimmäisen kerran. Pari kertaa tuumi että on turhan pitkä este ja tiputtautui tainan syliin mutta sitten kun päästiin ensimmäisen kerran alastulolle saakka ei ollut enää mitään onkelmaa. Nyt laitoin namia koko matkalle ja seuraavalle kerralle vähemmän. Hienosti se meni nyt ja seuraavilla kerroilla meinasi jo olla kiire mutta mennään remmissä ja rauhassa nyt niin kauan että kokonaisuus on hanskassa. Alastuloja tehdään sekä erikseen että koko puomin kanssa. Lisää toistoja tarvitsee ja etenkin nyt aletaan sitä kestoa pidentämään ja Sylpyllekin takomaan että vasta kun vapautetaan niin lähdetään sieltä.

Sylvi on kerran käynyt uimassakin vahingossa. Siitä on kuvatodisteitakin mutta ovat vielä toisella koneella. Sen jälkeen se ei ole uinut mutta kauheesti kiinnostaa vesi ja aina vaan missä on vettä se menisi kahlailemaan.

Tässä muutama kuva toukokuisista hakutreeneistä jotka jatkuu entiseen malliin. Eilen käytiin viimeksi ja Sylville yksi maalimies jonka kanssa sai oikein tehdä töitä. Vähän väsyikin mutta sitten kun sai hajun niin meni kuitenkin ukon luo. Silloin tapahtui notain, ehkä minä olin liian kaukana mutta Sylppy läksi maalimiehen luota ja kun katsoin sitä näin kyllä ilmeestä että se on löytänyt ja sitten se samassa meni takasin ukon luo ja alkasi haukkumaan. Neiti päätti tulla hakemaan kun kävelimme vaan poispäin. Hetken hengähdettyään ja juotuaan otettiin vielä vähän haukkumista kun intoa ja namia riitti ja komiasti se jo haukkuu pitkää pätkää.

Kuvat on ottanut Oskari Keisala, kiitos Hilkalle ja Oskarille kuvista.