Meillä on nyt omat kepit . Ensimmäiset ja tällä hetkellä vielä ainoat viralliset keppitreenit on tehty. Sylvi oli aika ihmeissään ja innoissaan kun omalla pihalla oli semmoiset  . Silloin oli sen verran paljon illalla kello että säästin naapureita enkä näyttänyt Aatulle vielä ollenkaan mitä meillä pihalla on.

Sylvin kanssa pujoteltiin muutamia kertoja, ensimmäisellä kerralla meni kakkosväliin, muuten aina oikein ja pujotteli aina loppuun. Kepit tuli vähän niinkuin "heitettyä" siihen vain joten pieni pihlajapuu tai joku semmonen oli hyvin lähellä keppien toista päätä eikä se haitannut pientä paimenta sen pujottellessa siihen suuntaan. Mentiin sisään molemmin puolin, aina aika alaviistosta, itse seisoin aina paikallani, jäin myös jälkeen ja Sylpe pujotteli. Mentiin sisään puun kierron kautta ja sekin onnistui.

Hetken sitten kun lopetettiin Sylvi ei sitten muuta tehnytkään kun katseli terassin ovelle päin

Pitkään aikaan ei olla päästy treenamaan muuta kuin viikkotreeneihin. Viime viikolla ei päästy niihin mutta käytiin pikkutreeneissä. Tehtiin pentuagilityä yhden siivekeparin kanssa. Takaakiertoa ja tiukkaa käännöstä. Ilman rimaa jotta saa keskittyä vain siivekkeen kiertoon. Samalla vahvistin uutta kääntymiskäskyä, suhinaa jota yritän käyttää silloin kun oikeasti käännytään tiukasti ja pyöritään siivekkeen ympäri. Viikonlopun kisoissa se toimi ihan kivasti, on jotenkin vahvempi kun sitä suhinaa tekee koko ajan. Vähän mietin että hyppääköhän se kisoissa ollenkaan kun tehtiin vain ilman rimaa ensimmäisellä kerralla ja samantien se pääsi hyökkäämään palkkaan kiinni.

Takaakiertoonkin oon ottanut käskyn mukaan, se toimii myös kivasti ja on toiminut kisoissakin. "Vanha" kääntymiskäsky on sitten enemmän ollut käytössä kun leikkaan sen takana. Vielä kun saisi itelle suht selväksi että koska käyttää mitäkin käskyä   

Maanantaina oli hakutreenit. Sylville tehtiin samanmoinen treeni kuin viimeksikin. Kolme maalimiestä ja maalimiehet passiivisia, haukuttivat yksi pidempään, yksi lyhyempään ja yksi siitä välistä. Ensimmäinen oli aika lähellä heti ja siitä paineltiin ohi, otettiin sen takana oleva ensin. Haukkui, kuunteli välillä ollaanko tulossa ja jatkoi haukkumista. Ei aikonutkaan jättää. Minä menin paikalle. Seuraavaksi otettiin sitten se josta paineltiin ensin ohi. Se haukutti vain muutaman haukun. En mennyt paikalle, odotin viiden metrin päässä että ovat valmiita. Sitten hetken tehtiin töitä ja vimeinen löytyi hetken matkan päästä. Olin aika kaukana, vähän otin juoksuaskeleita kun menin paikalle. Olin suurinpiirtein paikalla silloin kun olivat valmiita. Eikä aikonutkaan jättää.

Sylvin pitäisi nyt saada vaikeampia piiloja ja maalimiehiä peitettynä ja isompia alueita ynnä muuta. Ehkä seuraava kerta tehdään kuitenkin vielä tämmönen treeni jossa on syynissä maalimiestyöskentely, sitten voidaan varmaan pitää tätä palkkaustyyliä ja maalimiesten passiivisuutta Sylvin juttuna.

Sylvin kanssa ollaan tokoiltukin koko ajan aina sieltä aavesilmien viikonlopusta asti kun jonkunlainen tokokärpänen pääsi puremaan.  Paljon tehdään seuraamista. Silleen varovaisesti, ei seurata oikeestan ollenkaan kuin ehkä muutama askel. Enemmän yritän vahvistaa paikkaa ja kontaktia. Paikasta en sitten ole varma vahvistanko oikeaa kohtaa ja miten sen takaapää on  Luoksetuloa otetaan korkeintaan metrin päästä, lähinna sitä sivulletuloa. Maahanmenoa aina missä tilanteessa milloinkin kun koira on liikkeessä ja myös että peruutan sen eellä ja jonkun kerran myös niin että se liikkuu mun vierellä "normaalisti". Seisomista ollaan tehty vähiten, mietin kauan minkä käskyn sille annan. Mutta päädyin omaperäisesti seiso-käskyyn. Aattelin että voinko pitää saman käskyn joka on sen asennonvaihtokäskynä mutta onhan maahanmenossakin sama käsky. 

Eteentuloa oon myös sille opettanut. Jos sattuu että kuitenkin puraisee myös joku pk-paarma.  Kapulan olen näyttänyt. Todennäköisesti siitä syystä että en tiedä pääsekö tuo paarma iskemään en ole kapulaa sen enempää näyttänyt. Kuitenkin opettaisin sille ehkä luovutuksen aika ensin enkä sitten tiedä otanko sen sivulle vai eteen. Ja jos otankin eteen sitä sei osaa vielä niin hyvin että sekottasin siihen kapulan.

Merkkiä ollaan tehty myös. Helposti sen saa hoksaamaan että se on se juttu josta naksahtaa, pieni hienosäätö vain enää koska tarjoaa helpoti aina tämmösissä jutuissa ensimmäisenä tassuilla lyömisiä.

Aatu on tehnyt jäljen ehkä kerran viikkoon. Se on liian vähän. Pojalla alkaa pää vähän sauhuta taattuun aatumaiseen tyyliin. Aina se "tokoilee" myös siinä sivussa kun Sylvikin. Mahdollisuus on tietenkin myös jos se ei ole enää kipeä kun ei tee agilityä. Ken tietää. 

Tiistaina se teki aika pitkän jäljen, alussa oli hyvinkin vaikea ja kivikkoinen ylämäkimaasto jossa meinasin "vähän" horjahdella. Ylitettiin metsäkoneen talloma tie. Hienosti päästiin palkalle, alussa oli yksi vähän suurempi hukka joka johtui enemmän mun kompuroinnista. Pitäisi sille alkaa taas tehdä verijälkeä mutta se on niin paljon työläämpi kun tämmönen pelkkä tallottu