Parin viikon tauon jälkeen. Sylvin kaava on ollut nyt ilmasutreenit. Maalimies muutaman kymmenen metrin päähän, sitten lähetys etsimään ja maalimiehen kanssa hengailua ja haukkumista ja maalimiehen kanssa tullaan sitten pois minun luo. Maalimies on siis se juttu jota ei jätetä.

Tänään Sylville kaksi maalimiestä, menevät aina yksi kerrallaan piiloon jotta Sylppy ei ota häiriötä sitten muista piilossa olevista ukoista ja alkaa juoksentelemaan ympäriinsä. Ollaan otettu myös rutiinit käyttöön jotta meillä säilyisi joskus sitten joku hallinta hommassa ettei mene aivan päättömäksi touhu. Yhdessä kävellään asemiin, sitten katsekontaktista naksautan ja vapautan etsimään. Pääsy etsimään on siis tässä se palkka. Se on mun mielestä tässä Sylville paras palkka mitä se voi saada kun ei niin hirmuinen ahmatti ole. Ja etsiminen on vaan niin kivaa. Ehkä vaihtelun vuoksi joskus palkkaan itsekin ruualla tuossa asemissa. Tai ainakin kokeilen mitä se siitä tuumaa.

Takaisin tämän päivän puuhiin. Ensimmäiselle ukolle Sylvi ampaisi lujaa ja istui eteen ja hau. Nyt sillä ei ole enää mitään merkkejä siitä että lähtisi juoksentelemaan. Se istuu kuin tatti maalimiehen luona. Ensimmäisellä koitti vähän hyppiä aina kun haukahti. Maalimies laittoi polvensa eteen. Sielä hetken hengailtiin ja herkästi tarjosi sitten jo Sylvi sitä toista haukkua ilman vihjeitä. Sitten tultiin maalimiehen kanssa jo hyvin tyylikkäästi mun luo. Tässä on tapahtunut selviä oppimisen askeleita. Ei olla niin hirveän montaa toistoa otettu tätä tuomista ja nyt se näyttää jo siltä että koira ja maalimies tulevat piilosta yhdessä pois.  

Sitten uudelleen järjestäytyminen. Sylvi minun vieressä. Ja kontaktista naks ja etsimään. Toisella ei tarvinnut enää hyppiä yhtään kun haukkui. Komeasti kuuluikin haukahduksia. Ei mitään sarjaa. Mutta haukkua kuitenkin. Ja sitten tultiin näyttävän näköisesti takaisin mun luo.

Tänään Sylvi oli pikkuisen ahmatti maalimiehen luona. Joskus se syö vaan ihan kun annetaan. Maalimiehellä onkin nykyään aina lelu myös taskussa. Jos ei namit maistukaan. Mutta tänään maistui ja leikkiminen ei sitten oikein napannut.

Tästä taas sitten jatketaan. Sylvi saa muutamia kertoja tehdä vielä tätä ilmaisutreeniä. Lisätään vaan maalimiehiä. Otetaan kolme tai neljäkin. Siis se tekee niin kauan ilmaisutreeniä kuin minä saan pohdittavani pohdittua. Nyt siis ennen kuin lähdetään mitään ihmeellistä seuraavaksi rakentamaan täytyy miettiä mihin lopputulokseen haluan päästä jotta tiedetään sitten pohtia lisää että mitä keinoja siihen käytetään. Ja missä järjestyksessä asioita rakennetaan ja kuinka saadaan treenaus koiralle kuitenkin tarpeeksi vaihtelevaksi.

Eli en minä kovin montaa vuotta saa jäädä pohdiskelemaan ettei Sylviä alkaa ikävystyttämään hakutreenit joissa joka kerta juostaan maalimiehen luo, haukahdellaan ja tullaan pois.