Pelastuskoirailusta ei ole tullut kirjoiteltua hetkeen aikaan. Operaatio on hyvässä mallissa, meillä oli kuuman kesän takia normaalia pidempi kesätauko ja nyt ollaan jokunen viikko treenattu.

Sylvillä on motivaatio kohillaan, se haluaa löytää ja nauttii etsimisestä. Se tekee töitä mun kanssani, partioidessaan pitää hyvää etäisyyttä ja käy vähän väliä kiertämässä mut. Autolta mennään aina (ainakin melkein ) hyvin hallinnassa töihinlähetyspaikkaan ja töitä tehdessään se on kuulolla jos käsken sen luo. 

Maalimiehillä olo on se jossa ollaan oltu samassa pisteessä hyvin pitkään. Jostain syystä se on välillä sielä hyvin levoton ja toisinaan taas ei ole mitään hämminkiä. Eilisissä treeneissä sitten mietittiin pikkusen pidempään että miksi se ei nyt pääse eteenpäin tässä ilmaisussa. Halusin että tarkkaillaan mitä maalimiehet tekee silloin kun se on rauhallinen ja mitä taas silloin kun se on levoton. Oma teoriani on jonka oon pähkäillyt sen perusteella minkälainen se on siviilissä. Lyhyesti: Kun minä käyttäydyn samalla tavalla kuin se, se vastaa vähintään tuplaten voimakkaammalla käyttäytymisellä. Ja sehän on vilkas vipeltäjä joka reagoi melkein kaikkeen, noin suurinpiirtein. 

Eli luulen että kun maalimies on innokas ja aktiivinen esim sitä haukuttaessa se nostaa ittensä vähän turhan korkealle jolloin se alkaa keskittymään kaikkeen mitä tapahtuu yhtäaikaa: haukkumiseen, maalimieheen, minuun jne. Ja se alkaa pyörimään ja vilkuilemaan. Kun maalimies on rauhallinen sekin pystyy pitämään ittensä suurinpiirtein kasassa. 

Toinen asia joka selkiytettiin on palkkaus. Nyt sitä on välillä palkattu, vaadittu ilmasua, taas palkattu jne. Nyt lopetettiin välipalkkaaminen. Vaaditaan joku tietty määrä haukkua ja sitten palkataan. 

Eilen tehtiin sille sitten kolme maalimiestä ja partioiden etsittiin. Tämä on se josta Sylvi ehkä eniten palkkaantuu: etsiminen. Jonkun kerran on otettu pelkkää ilmasua jolloin se on näyttänyt vähän siltä että voi ei, tässäkö se ukko jo oli ja se taas lisää levottomuutta. 

Nyt se sai tehdä töitä. Maalimiehet oli nyt aivan passiivisia, odottivat jonkun tietyn määrän haukkua ja sitten avasivat purkin ja ehkä rauhallisesti vähän kehuivat. Ei mitään megapiletystä.  

Ensimmäisellä ukolla se haukkui yli kaksikymmentä kertaa, kerran teki kierroksen jossa se tarkistaa missä minä olen. Tämä on sellainen asia jonka se on tehnyt aina ja jota todennäköisesti ei saada eikä yritetäkkään siltä pois. Se palasi pikku paimenkoiraympyrän jälkeen samantien takasin ja jatkoi haukkumista. 

Toisella se haukkui kymmenisen kertaa. Ja viimeisellä muutaman vähemmän. Eikä sillä ollut ongelmia keskittymisen kanssa. 

Nyt tehdään muutaman treenin verran tällä lailla, nähdään oliko tämä se juttu. Sylperöllä on nyt peruspalikat ja pohja sen verran mallillaan että sen jälkeen täytyy alkaa suunnittelemaan vaihtelevampia ja vaikeampia treenejä- erilaisia etsintäpaikkoja, erilaisia maalimiehiä ja piiloja. Eri määrä maalimiehiä, eri määrä haukkuja. Joskus menen itse paikalle kun se ilmasee, joskus juoksen sinne, joskus en mene ollenkaan. Joskus tehdään pistoja, joskus partioidaan...