Sylvin juoksut on juostu ihan hyvä tovi sitten, sen jälkeen on parina viime kertana sitten pakkanen haitannut treenausta joten tämän vuoden treensaldo agilityn osalta on kerran ratatreenit ja toisen kerran oli sitten keppitreenausta.  Tämä viikko näyttää jo lupaavammalta että päästäisiin treenailemaan vähän edes ennen viikonlopun kisoja.

Pelastuspuolella ollaan treenattu kyllä, tämä alkuvuosi ollaan satsattu jonnin verran enemmän ohjaajien koulutukseen. Joka toinen viikko ollaan pidetty vain teoriaa sisällä pöydän ääressä ja joka toinen viikko sitten ollaan treenattu koirien kanssa. Joka treenikerralla jollakin koiralla on vähän suurempi treeni jonka joku pari on suunnitellut ja mukana on niin Vapepan johtoa kuin suunnistajaakin koirakolla. Vähän enemmän siis tositilannetta vastaava treeni siis.

Sylvillä tuommoinen suurempi treeni oli kolmisen viikkoa sitten. Meidän tehtävä oli tarkistaa yksi tien pätkä sekä sen päässä oleva alue. Kadonneita oli kaksi miestä. Alue oli semmoista teollisuusaluetta ja tuo tien päässä oleva alue sellaista jättömaa-aluetta vai miksikä sitä sanotaan. Sylvillä taisi olla juoksu päällänsä tuolloin mutta se nyt ei koskaan neitiä haittaa millään lailla.

Tienvarsi tehtiin liinassa koska se oli ihan autotie. Ei ongelmaa siinä. Teollisuushallien pihoihin Sylppy nosteli nokkaansa ja sielä varmasti ihmisä liikkuu päivittäin.

Tien päässä päästin sen irti, sielä meni jälki lumessa jonka nosti ja jäljesti ensimmäiselle maalimiehelle asti. No varmasti seurasi katseella kun jäljet lumessa meni ja sitä luntahan on nyt on ihan riittävästi joten helpompikin liikkua koiran niitä jälkiä pitkin mutta hyvähän se on uskotella että jäljestihän se Maalimies oli peitetty, ei ongelmaa ilmasun alottamisessa ja haukkui niin kauan että paikalle päästiin. Otin koiran sivulle, yritin ottaa mutta tätä ei ole treenattu koskaan aiemmin joten Sylvi sitkeästi palasi paukuttamaan haukkua ukon viereen Tuli se sitten vähän pidemmäksikin aikaa sivulle ja annoin maalimiehelle palkan.

Jatkettiin partioimista ja saatiin käsky mennä tarkistamaan toinen tie. Siirryttiin sinne, tie mentiin taas liinassa. Mentiin vasenta reunaa, huomattiin valotolpan juurella tien oikealla reunalla saapas, koitin mennä Sylvin kanssa siitä ohi miten reagoi. Nosti jäljenpätkän joka meni valotolpan juureen ja sitten jo kehuin ja vahvistin tätä ihmeellistä löytöä. Pikkuinen kaappasi saappaan suuhunsa ja toi minulle. Sillä sitten leikittiin ja purtiin saapas varmasti käyttökelvottomaksi.

Jatkettiin tien vasenta reunaa, seuraava saapas oli samalla puolella, muutama metri tien reunasta. Nyt sitä ei nähty. Sylvi bongasi esimerkillisesti hajun ja toi taas saappaan. Nyt ilman minkäänlaisia apuja.

Jatkettiin samalla puolella tietä, seuraava esine oli reppu ja tien oikeassa reunassa. Se taas bongattiin katseella, hajut ei tuosta reunasta kantautunut Sylpyn nenään. Tehtiin samalla lailla kuin ensimmäisellä esineellä, mentiin siitä ohi ja sitten bongasi. Reppukin tuotiin pienen yllytyksen jälkeen.

Tämän jälkeen nähtiin tien päässä jotain, ite reagoin tyhmästi, silleen että mikähän tuola oikein on Siitä sitten Sylvikin eteenpäin että mikähän kumma tuola oikein on. Meni reippaasti ilman ääntä mönkijän luo joka tien päässä oli. Siitä lähti todennäköisesti jäljen perässä sitten monttuun joka tien päästä lähti. Sielä oli toinen kadonnut, kyykyssä pusikossa kypärä tais olla päässä. Siinä kahden metrin päässä Sylvi katseli korvat niin pystyssä kuin nousee että mikähän tuola nyt sitten on. Menin perässä ja reippaasti meni koko ajan vähän varovasti lähemmäs. Jossain metrin päässä se hoksasi mikä se on ja "putosi" niinkuin tapana on kun maalimies löytyy. Sen jälkeen ei ilmasussa ongelmaa, annoin palkan taas maalimiehen annettavaksi.

Tunnin verran meni aikaa etsimiseen ja hyvin pikkuinen pelastuskoira jaksoi. Nyt meillä on treeniteemana Sylvin kanssa erilaiset maalimiehet. Muutaman treenikerran tehdään pelkästään peitettyjä, sitten liikkuvia, korkealla olevia jne.

Viikko sitten oltiin suurella teollisuusalueella. Sielä Sylville laitettiin neljä maalimiestä, kaikki peitettyinä. Haukkujen määrät oli löytöjärjestyksessä 6, 12, 2 ja 20. Vähän hakee paikkaa ilmasulle enemmän kun ukko on peitettynä, muuten ei ongelmaa ilmasussa. Yksi oli semmoisessa suuressa putkessa jonka hajut menivät ihan vastakkaiselle puolelle koko aluetta. Sitten kun tultiin takasinpäin samaa puolta niin löytyi eikä ollut ongelmaa putkeen menossa tai sielä ilmasussa.

Huhtikuussa olisi taas kokeiden aika, tehdään näillä näkymin yksi loppukoe vain kerrallaan. Alotetaan vaikeammasta ja mennään ensin pimeän osuuteen ja syksyllä sitten päiväosuuteen.

Heinäkuuksi sain Sylville paikan australianpaimenkoirien luonnetestiin Kaaviin. Se on jossain tuola idässä päin. Siitä tulee mielenkiintoista kun on useampi samasta pentueesta tulossa sekä sitten vielä sukulaisia päälle. Sitten jos tässä oikein innostutaan niin ollaan lauantai luonnetestissä ja sunnuntaina hilpastaan agirotu joukkueeseen sukulaisten kesken kun kerran vähän sieläpäin jo valmiiksi ollaan.

Aatulla sillä sitten on asiat vähän huonommalla mallilla. Käytiin helmikuun alussa sen kanssa Piiralla, kiitos Joanna ajan lahjoittamisesta Tarkoitus oli ensin mennä Sylvin kanssa mutta sattui oikastaan ihan hyvin että sillä oli juoksu siinä mallissa ettei ollut vastaanotolle asiaa.

Aatulla ei tällä hetkellä paikkaa ole jota se ei aristaisi, pieni on ihan jumissa ja lukossa ja kipeä. Spondyloosin (todennäköisesti) takia on käyttänyt kroppaansa ihan väärin. Eikä kylmä ole ollenkaan parantanut tilannetta. Se voipi myös olla että spondyloosi sielä on mennyt eteenpäin niin olisi taas kivuliaassa vaiheessa seuraavissa nikaman väleissä kun se kuvaushetkellä elokuussa oli luultavasti siinä välissä missä oli siinä vaiheessa ettei ole kivulias. Täytyy sitä kuvailla uudelleen kesän aikana niin näkee kuinka paljon vuodessa menee eteenpäin. Nyt tiedän sen että Aatu ei ollenkaan kipuunsa reagoi sillä lailla että menisi hiljaiseksi tai ei söisi vaan aivan päinvastoin. Se tekee kaiken yli. Sen adrenaliinin voimalla varmasti oppinut ettei kipua tunne.

Sitten tuli jälleen huono omistaja-kompleksi kun sen kanssa on tehty silloin agilityä kun se on ollut kipeä mutta eipä sille enää minkään voi. Nyt setä on sitten ihan levolla, käydään semmoista puolta tuntia kerran tai kaksi päivässä remmissä niin että ravaa koko ajan. Kun se on irti ollut ei ole ravannut varmaan hetkeen kun välttelee kipua. Kipulääkekuurin söi viikon tai kaksi ja BOT on päällä koko ajan sisällä. Lisäksi se syö Glukosamiinia ja Nutrolinin Senioriöljyä. Jota myös Sylvikin ottaa lisukkeeksi ruokaansa 

Eilen pöllähdettiin Sylvin kanssa lenkillä ollessamme keskelle ajokokeita Onneksi ei sentään koiran linjoille vaan sentään toimitsijoihin törmättiin ensin. En sitten hoksannut kysyä missä paikkakunnalla oltiin kun Vähästäkyröstä kyllä lähdin ja totesivat siihen että jaa, pääseekös sieltäkin kautta tänne.