Viikonloppuna kisasimme Kemin kaamosrallissa. Lauantaina Aatulla kolme rataa ja sunnuntaina Aatulla kaksi ja Sylvillä kolme rataa.

Lauantaina kaksi ensimmäistä rataa agiratoja ja kolmas hyppäri. Ensimmäisten tuloksia en muista mutta sen muistan hyvin selkeesti että Aapeli teki kontaktit molemmilla radoilla niinkuin pitää.  Heti ensimmäisestä Aasta alkaen se lähti vasta kun sai luvan ja minä maltoin oottaa ja vaatia että tulee tassut alas asti vaikka siinä hetki menikin. Ensimmäisellä radalla lähdössä lähti kerran perään ja sitten pysyi, toisella pysyi heti ja kolmannella teki saman kun ensimmäisellä. Hyppäriltä saatiin sitten oikeestaan videolta katottuna aika hienokin nolla tehtyä, yhtä alun harmittavan pitkää valumista lukuunottamatta.

Sunnuntai oli mielenkiintoinen päivä, mulla viisi starttia yhteensä koirien kanssa ja aina vuorotellen niin että ehti toisen jäähytellä ja toisen lämmitellä aina välissä juuri ja juuri  . Sylppy alotti, ensimmäinen rata josain muualla kuin meidän omassa hallissa omilla esteillä. Sylperö oli aivan tohkeissaan kun pääsi ite tekemään, se kun on koko pienen elämänsä tottunut roikkumaan vaan mukana. Noh, Sylvi tiesi kyllä mitä oli tekemässä. Tuloksesksi tehtiin 15, kaksi rimaa tippui kun hätäilin turhaan seuraavaa estettä ja yksi kielto hypyltä kun käänsin liian nopeaan eikä Sylppy sitten hypännyt ollenkaan. Kontakteista mukana oli A ja keinu, A toimi niinkuin treeneissä ja keinu näytti vähän hirvittävän mutta jatkoi kuitenkin päähän ja pysähtyi käskystä. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa ja kepit se suoritti ihan täydellisesti.

Sitten oli Aatun vuoro. Lähdössä ei pysynyt heti mutta palautin tällä vissiin parikin kertaa. Rata oli hyvä, valitettava vitonen hypyn ohittamisesta. Kontaktit taas niinkuin pitää. 

Sitten taas Sylppy. Nyt ei ollut keinua mutta puomi oli. Tällä radalla tippui enää vain yksi rima. Puomi alkoi sitten hirvittää, tassut tömähti ylösmenolle ja siihen jäi pieni koira eikä jatkanut enää kun minäkin ehdin liian kauas enkä oottanut että pääsee vauhtiin. Tuli pois ja otettiin uudelleen, en muista tuliko toisenkin kerran mutta pääasia että kuitenkin pääsi vauhtiin ja huomasi että se oli todella puomi, ihan niinkuin kotonakin. Sitten kun pääsi tasaselle osuudelle ei ollut enää mitään ongelmaa ja kontaktit tehtiin niinkuin pitää. Tällä radalla oli meille aika vaikea keppikulma kun ei olla niitä kummemmin harjoteltu, sellanen 90 asteen käännö mutta luultavasti asteita vähän vähemmän (vai enemmänkö sitten ?!) kun selvästi olisi ollut helpompi mennä kakkosväliin. Ja lisäksi edessä oli vielä aika lähellä keppien alotusta yksi hyppy tyrkyllä. Mutta meidän Sylppypä meni aivan täydellisesti sisään eikä katsonutkaan hyppyä. Lopussa otettiin yksi ylimääräinenkin hyppy ennen maalia joten tämän radan tuloksena iloinen hylly.  

Sitten Aatun kanssa viimeinen rata meni myös hyllyksi ja sen jälkeen ei oikein mikään onnistunut. Ei pysynyt lähdössä tälläkään radalla heti mutta hyvä minä kun nyt palautin joka radalla ja kuitenkin pääsi lähtemään vasta luvan kanssa. Tässä tuli hyllyn jälkeen Aalta yli joten otettiin uudelleen ja sitten kunnolla.

Päivän viimeisenä vielä Sylvin kanssa hyppäri. Nyt ei yksikään rima tippunut enää eikä mitään muutakaan, tehtii upea nollarata jolla voitettiin koko homma. Yhdessä putken jälkeisessä sokkarissa meinasi koira kadota mutta kääntyi onneksi oikealle esteelle. Tästä siis ensimmäienn LUVA.