Jepjepjep.

Viime keskiviikkona Sylpanterikin pääsi treenamaan vähän agilityy. Ensin pujoteltiin ja koska vaikutti siltä että mitä vaan teen kädelläni se on vaan tiellä ja sekoittaa neidin aattelin että no kokeillaan sitten ilman ja siinähän se sitten pujotteli ilman minkäänlaista avustusta.  Pienen kep-kep silloin tällöin tuntui tarvitsevan mutta parempi se kuin käsiapu.

Perjantaina Anun kanssa pellolla tallaamassa jälkiä. Sylvin jälkihommat jäi viime vuonna siihen että se alkoi olla niin hakumettällä vaan jotta mä aattelin että katotaan ens vuonna.

Tallattiin sille kaksi noin parinkymmenen metrin jälkeä, namia joka askeleella. Vanheni hetken. Sitten Sylpanteri kehiin ja mitä vielä. Se jäljesti aivan kuin olisi tehnyt sitä aina. Luonnonlahjakkuus.