Lauantaina Sylpanterilla kolme rataa, tulosrivi hyl, 10 ja hyl.  

Ensimmäinen oli paras rata, yhdellä hypyllä piti alkaa jostain tuntemattomasta syystä ennakoimaan käännöstä vaikkei olisi tarvinnut niin Sylppy kielsi sen ja teki sitten komean takaakierron ja hyppäsi väärään suuntaan että näinkö sä meinasit?! Muuten ihan nappisuoritusta.

Toinen rata oli hyppäri. Siinä tuli yksi rima alas ja pussin ohi juostiin niin että viuhahti. Tai kyllä se sinne meni mutta vähän liian lujaa juoksin sen kanssa enkä oottanut että pääsee kunnolla suorittamaan pussia niin tuli pienelle tytölle kiire ja viksusti ratkaisi että vierestä pääsee varmasti lujempaa.  

Viimeisellä agiradalla harrastin sitten lujaa juoksemista ja olettamista että kyllä se esteet perässä suorittaa jostain syystä hiukan enemmänkin.  Ensin kiellettiin putkelle, ehkä ohjasin aivan liian sivuun kun varoin väärää päätä ja Sylvi oli tulossa oikeankin pään ohi, en tiedä. Sen jälkeen mulle tuli hepuli ja jostain tuntemattomasta syystä mä en ole enää koiraa hirveästi kattellu.  Putken jälkeen oli aita josta kuulin vaan kolahduksen, menin niin lujaa etten nähnyt mitä tapahtui. No rimahan tuli alas kun oli niin pirun kiire. Sitten keinulla sama homma kun hyppärillä pussin kanssa, ohi mentiin. Ja vielä puomilla sama homma. Ehkä luulin että perässä juoksee se toinen koira.

Aatun kanssa  sunnuntaina myös kolme rataa, tulokset hyl, hyl ja 0

Kahdella ensimmäisellä radalla lähti kerran lähdössä perään, viimesellä pysyi heti. Ensimmäisellä tehtiin yksi kielto muurilla ja sitten kun oli An vuoro se ei pysähtynyt sinne ja otin uudelleen sitten.

Toinen oli hyppäri, siinä keppien jälkeen yhden hypyn kielto ja sitten hypättiinkin jo seuraava.

Kolmannelle sain sitten vähän yritystä kun pidin pienen puhuttelun itelle ja heti sainkin jotain aikaseksi ja jokasen esteen ohjattua. A oli heti neljäs tai viides este ja sinnehän pysähdyttiin. Aika sujuvaa menoa puomille asti joka neljänneksi viimeinen este. Aatu pysähtyi kontaktille ja minä jäin oottamaan että se menee alas asti niinkuin on opetettu. Kesti ja kesti ja kesti ja kesti. Ja kun en muutakaan kauhiasti viikonlopun aikana hoksannut niin en sitten tässäkään antanut uutta käskyä. Sitten se lähti eteenpäin, en tiedä meinasiko poistua vai meinasiko iskeä tassunsa maahan mutta sitten mulla oli sen verran nollan kuvat silmissä että vapautin siitä ja jatkettiin putken ja pari hypyn kautta maaliin.  En ollut kyllä varma riittikö aika kun siinä niin tolkuttoman kauan seisoskeltiin. Mutta riitti kuin riittikin, -2 ja jotain oli aika.  Ja nollatili karttui taas yhdellä, siis enää kolme ÄsÄmmiin mikä ei enää kuulosta mahottomalta ees kun on se tuplanolla jo hankittu tosi hyvissä ajoin.